Partanen (Risto Tuorila) johtaa pientä konepajaa. Alaisina on Rokka (Markku Toikka) ja Tikka (Pasi Kuivalainen). Uusi työntekijä on Moilanen (Marko Tiusanen) joka tekee työnsä kuin kone. Lisäksi hän ei ole sosiaalinen. Partasen vaimo (Susanna Haavisto) lähti ja poika (Ville Turtiainen) meni samassa hälyssä. Luvassa on ongelmia joista Moilasen ‘mieluummin en’ on vain yksi.
Juha Koirasen ohjaama [I]Partanen[/I] ottaa lähtökohdakseen Herman Melvillen 1850-luvulla rustaaman tarinan joka sijoittuu ajankohtansa lakitoimistoon. Miljöö on kuitenkin nykyajan Suomi, nimetön kertoja on nimeltään Partanen ja alkuteoksen tarkkailun kohteena oleva Bartleby on nimeltään Moilanen. Se on myös sisältöpuhdas tragikomedia.
Risto Tuorila on Partanen: varsin leppoisa, passiivinen ja joustava persoona. Sellainen henkilö jonka maailma on vakaasti rakennettu, työteliäs ja melkoisen itsekeskeinen. Hän on persoona joka yrittää ymmärtää kaikkia ja tietyissä tapauksissa se on mahdoton tehtävä. Markku Toikka ja Pasi Kuivalainen ovat Partasen persoonallisemmat alaiset jotka tulevat hyvin juttuun keskenään ja Partasen kanssa, mutta heidän tehokkuutensa on vähemmän suuri. Marko Tiusanen on kuitenkin elokuvan tärkein hahmo ja hänen staattinen, tuskallinen olemuksensa huokuu olemassaolon ankeuttavaa vaikutusta. Lisäksi Moilanen on täydellisen piirteetön, sillä hänestä ei kerrota tai näytetä mitään muuta kuin se mikä hänestä näkyy ja se mikä näkyy on robotin lailla työskentelevä raunio.
Rytmi on rauhallinen, henkilöhahmoissa on huomattavan paljon lujuutta ja näyttelijät tekevät työnsä erinomaisesti. Tragediaa ihmisen olemassaolon ankeudesta ja komediaa siitä kuinka olemassaolon ankeuden todistaja joutuu keskelle oman elämänsä sekametelisoppaa.
