Castaway on the Moon on yksi sellaisista elokuvista, joista lähes kukaan ei ole ikinä kuullutkaan. En olisi varmaan minäkään ikinä kuullut, ellei aasialaisleffafriikkiveljeni olisi kyseistä elokuvaa minulle suositellut. Kyseessä on eteläkorealainen draamakomedia miehestä, joka yrittää päättää elämänsä hyppäämällä sillalta alas. Mies ei kuolekaan ja ajautuu kaupungin lähellä olevalle autiolle saarelle, jossa hän jatkaa eristäytyneenä elämäänsä tietämättä, että kaupungin eräästä kerrostalosta häntä tarkkailee nuori nainen. Naisella on jonkin sortin vakava ulkoilmapelko, joka rajoittaa hänen elämistään niin, että hän on joutunut elämään huoneessaan vuosikausia. Huomattuaan miehen saarella, nainen alkaa ottaa kuvia hänestä ja päättääkin yrittää keskustella miehen kanssa pullopostilla. Näin alkaa kahden yksinäisen sielun vähäsanainen, mutta kaunis ystävyys.
Elokuvan kantavana voimana toimivat näyttelijät. Vaikka näyttelijöitä onkin käytännössä vain kaksi, he pystyvät kuljettamaan elokuvaa erinomaisen sulavasti eteenpäin. Jae-yeong Jeong tekee loistavan roolisuorituksen yksinäisenä, kaiken menettäneenä miehenä, joka päättää aloittaa elämänsä uudestaan autiolla saarella. On hauskaa seurata hänen kohelluksia ja kehitystä ajan saatossa. Jeongin hahmolla on elokuvassa myös kaveri jolle hän usein puhuu. Hänen nimeä ei mainita, mutta hän sattuukin olemaan tyhjä peltipurkki. Vähän niin kuin Tom Hanksin hahmolla on Cast Awayssa kaverinaan lentopallo. Ryeowon Jung vetää myös taidokkaan suorituksen vähän erilaisena hahmona: huoneeseen eristäytyneenä tietokonenörttinä ja valokuvaajana. Jungin hahmon pelko muita ihmisiä ja ulkoilmaa kohtaan ja jatkuva hermostuneisuus loistaa hyvin näyttelytyössä. Molemmat hahmot on hyvin lähestyttäviä ja heihin on helppo samaistua.
Castaway on the Moon sisältää paljon hauskoja pikkuvitsejä, mutta on kuitenkin pääasiassa draamaa. Elokuva kulkee tasaisesti, mutta varmasti kohti loppua ja kelloa ei tullut juurikaan vilkailtua paitsi siinä toivossa, että leffa jatkuisi vielä vähän aikaa. Tunnelma on lähes käsin kosketeltavaa ja vaikka elokuvan idea ei sinänsä olekaan kovin omaperäinen, siitä on onnistuttu luomaan loistava kokonaisuus, jota säestää hyvin leffan musiikki. Musiikki ei ole kovin suuressa osassa elokuvaa, mutta osaa painottaa juuri oikeissa kohdissa luodakseen oikeanlaiset tunnelmat kohtauksiin.
Castaway on the Moon on koskettava tarina ystävyydestä ja yksinäisyydestä kuorrutettuna loistavilla näyttelijöillä ja hyvällä musiikilla, kuten korealaisilla elokuvilla on tapana ollakin. Vaikka tämä onkin lähes tuntematon elokuva, on se ehdottomasti katsomisen arvoinen. Tämä elokuva on vähän niin kuin jenkkileffa Cast Away, mutta paljon parempi. Kaksi tuntia kulkevat kuin siivillä ja ei tule halua lopettaa. Tämä elokuva on todellista elokuvataidetta.
