Useimmat varmasti tuntevat Stephen Kingin romaanin “Hohto” ja useimmat varmasti tuntevat Stanley Kubrickin ohjaaman elokuvaversion, joka siitä huolimatta että ei noudattanut kirjaa kunnolla oli loistava ja ennenkaikkea pääosassa olevan Jack Nicholsonin ansiosta. Stephen King ei kuitenkaan pitänyt kyseisestä elokuvasta ja vasta 17-vuotta myöhemmin hän käsikirjoitti ja antoi Mick Garrisin ohjattavaksi tämän “kirjalle uskollisemman” version. Katsoin tämän aikoinaan MTV3:selta, kun tuli mini-sarjana ja en pitänyt yhtään. Nyt kun tuli tehtyä reissu paikalliseen videovuokraamoon ja näin tämän hyllyllä, ajattelin tarkistaa oliko se niin huono todellakin. No sehän oli paljon parempi kuin muistin.
Alkoholiongelmista kärsivä ex-opettaja Jack Torrance (Steven Weber), joka sai potkut hommastaan hakattuaan oppilaansa, ottaa talonmiehen pestin vastaan Overlook-hotelliin talven ajaksi. Hänen poikansa Danny (Courtland Mead) “hohtaa”, eli näkee kaiken tulevan ja menneen. Hän näkee, että hotellissa ei kaikki ole kohdallaan. Hotellin kokilla Dick Halloranilla (Melvin Van Peebles) on tämä sama kyky ja hän kertoo Dannylle, miten toimia jos hotellin aaveet riivaavat: Pistä silmät kiinni ja ajattele “ne ovat kuin kuvat kirjassa.”
Ajankuluessa hotelli alkaa elämään. Danny astuu noiduttuun huoneeseen 217, jonka kylpyammeesta nousee ruumis (Cynthia Garris), ampiaiset alkavat piinaamaan hänen öitä, hän näkee “REDRUM” kirjoituksen seinällä, Jackille tulee puhelu hänen kuolleelta isältään, rikkinäinen jukeboksi soittaa Glenn Millerin “In the mood” kappaleen, entinen hotellissa seonnut ja kuollut talonmies Delbert Grady (Stanley Anderson) tulee juttelemaan Jackille ja niin edelleen… Hotellista muodostuu elävä helvetti, jossa Jack lopulta sekoaa täysin ja siinä, missä Kubrickin versiossa hän tarrautui kirveeseen, tässä hän ottaa kouraansa krokettimailan ja päättää tappaa koko perheensä.
Kirjalle se on uskollinen ja minisarjan muoto on antanut sille pitkän keston ja se on hyvä asia. Asioita käsitellään huolellisesti eikä missään välissä hosuta. On muuten aika huvittavaa huomata, miten paljon Kubrick on muokannut originaali-teosta. Otetaan ensin esimerkiksi huone 217. Kubrick joutui elokuvassaan jostain syystä vaihtamaan huoneen numeroksi 237 ja siellä oli 2 ihmistä. Jackin astuessa huoneeseen ammeesta nousi mallin vartalon omaava nuori nainen (Lia Beldam), joka suuteli Jackia ja muuttui vanhan naisen mätäneväksi ruumiiksi (Billie Gibson). Tässä siellä on vain ruma mädäntynyt vihreä akka, jota tulkitsee ohjaaja Mick Garrisin oma vaimo Cynthia Garris. Jackin ase oli Kubrickin versiossa kirves, tässä se on kuten kirjassakin, krokettimaila. Muita eroavaisuuksia en viitsi kertoa, se saattaa spoilta pahasti. Eroavaisuuksia Kubrickin teokseen on niin paljon, että katso kummatkin “Hohdot” ja näe itse.
Näyttely on riittävän hyvää: Siinä missä Kubrickin versiossa Nicholson oli hullu alusta asti, tässä Steven Weber on aivan tavallinen ihminen alussa. Muuttuminen hulluksi ei onnistu niin täydellisesti, mutta ihan hyvin ja kyllä hän osaa pelottaa seisoessaan käytävällä maila kädessä huutamassa: “take your medicine!”. Rebecca De Mornay on sellainen Wendy kuin kirjassakin, kaunis. Siinä missä Kubrickin “Hohdossa” Shelley Duvallin esittämä Wendy oli kuin tiejyrän alle jäänyt. Tosin Duvall näytteli ulkonäöstään huolimatta paremmin. Courtland Mead on rainan pahin kompastuskivi. Hän ylinäyttelee ja ärsyttää sillä tavalla, että katsojaa alkaa itseäkin tehdä mieli vetää häntä mailalla. Siinä mielessä Kubrickin “Hohdossa” ollut nykyään opettajana toimiva Danny Lloyd oli parempi. Melvin Van Peebles ystävällisenä kokkina on ihan mukava ilmestys. Todistaapahan äijä osaavansa näytellä (luojan kiitos hänen osaansa ei valittu alunperin kaavailtua yliarvostettua Morgan Freemania). Muut näyttelijät eivät mitään erikoisia ole, mutta eivät häiritse.
Tunnelmaa saadaan luotua hyvin shokki-efekteillä ja toimivalla musiikilla. Tämä ja Kubrickin versio pitää tarkistaa omina taiteenlajeinaan, mutta Kubrickin versio on silti hitusen parempi, mutta siitä huolimatta suosittelen vilkaisemaan tämänkin pläjäyksen.
Jack Torrance: Women, can’t live with them, can’t kill them.
Delbert Grady: Can’t you sir?
nimimerkki: Koralli
