Toinen DVD-kokoelma Kaverille ei jätetä -jaksoja on hieman parempi ja tasaisempi kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Vihreään koteloon pakattu kokonaisuus sisältää jaksot Candy Fellows, Tumor Cerebri?, Tiimi, Toinen toistaan tukien ja Tarkastus. Taas nämä itsenäiset kertomukset seikkailevat komedian ja draaman välimaastossa käyttäen apunaan mustaa huumoria sekä vähän satiiriakin.
Candy Fellows on sekä levyn että koko sarjan aloitusjakso. Kyseessä on Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Taneli Mäkelän kynäilemä sekä myös jälkimmäisen ohjaama episodi. Vaikka parivaljakko esiintyy myös kameran edessä, niin pääosassa on Vesa Vierikon tulkitsema Asko Raappana, joka yrittää epätoivoisesti luoda uraa suklaabisneksen avulla. Helsingin matkallaan Askoon törmää auto, jota ajaa ahdistuneenoloinen Ulla (Pirkko Hämäläinen). Tehdäkseen vaikutuksen Ullaan Asko kehittää tarinan, että hän olisi ympäri Eurooppaa vaikuttava bisnesmies. Niin kuin useimmat KEJ-jaksoista myös Candy Fellows on loistavasti käsikirjoitettu. Se on samaan aikaan hervottoman hauska ja hyvin liikuttava. Kaikki jaksossa nähtävät näyttelijät osaavat hommansa, mutta Vierikon Vesa nousee muiden yläpuolelle säälittävänä onnenonkijana. Hänelle on kirjoitettu hyviä heittoja, joita hän on omiaan sutkauttamaan. Jakso on tyypillinen Kaverille ei jätetä -kuvaus yksinäisen miehen pärjäämisestä isossa maailmassa. Jakson hauskuudesta huolimatta tunnelma on hyvin haikea.
Tumor cerebri? on yksi toisen tuotantokauden helmistä. Se muistuttaa hieman Candy Fellowsia, sillä kyseessä on taas kertomus yhden pienen ihmisen koettelemuksista. Tämä Petelius-Mäkelä-viritelmä on kirpaiseva kuvaus keski-iän kriisistä. Päähenkilönä on Risto Tuorilan esittämä Pentti, joka on on joutunut alistumaan suhteeseen, jossa ei ole paljon omille mielipiteille tilaa. Hän joutuu kuuntelemaan päivästä toiseen vaimonsa nalkutusta ja ulkopuolisen silmin liitto on kaikkea muuta kuin onnellinen. Pentillä pitäisi olla edessä lomaviikko perheensä kanssa, mutta hän saa sairauskohtauksen, minkä vuoksi lääkäri kehottaa siirtämään matkaa. Muu perhe lähtee ja Pentti jää Suomeen sairaalaan virumaan. Lääkäri epäilee, että Pentillä voisi olla laadultaan pahakin aivokasvain. Kuolema voi olla lähellä, niinpä Pentti lähtee pois sairaalasta paikkaamaan elämänsä riekaleita. Dialogi on taas kerran hauskaa, tilanteiden aidonoloinen absurdius naurattaa ja Tuorilan roolisuoritus vakuuttaa. Taas kerran kyseessä on Kaverille ei jätetä -jakso, joka koskettaa, hauskuuttaa ja laittaa miettimään. Yksi omista suosikkijaksoistani.
Kolmatta kautta edustaa Tiimi, joka on Mikko Kivisen ohjaama ja käsikirjoittama. Se on kertomus mainosfirman elämysmatkasta, joka alkaa hiljalleen muuttumaan yhä pahempaan suuntaan. Jakso kärsii pienestä ennalta-arvattavuudesta, mutta lopulta ei onneksi tyydytä kaikkein helppoimpiin ratkaisuihin. Tyypillistä työntekijäjoukkoa tulkitsevat näyttelijät (Ilkka Koivula, Riitta Havukainen, Jani Volanen, Iikka Forss, Saija Lentonen, Leena Uotila ja Kimmo Rasila) näyttelevät sopivasti kieli poskella satiirisia hahmojaan. Tiimi on tyypillinen suomalainen tragikomedia, joka repii mustan huumorinsa firmojen elämysseikkailuista, joista tuli 2000-luvulla muotia. Hyvä jakso, mutta edustaa sarjan korkeassa tasossa keskikastia. Yleensä jaksot välittävät päähenkilö(i)stään, mutta tällä kertaa tyylistä paistaa Kiviselle tuttu hieman ilkeähkö huumori.
Toinen toistaan tukien ei ole Peteliuksen ja Mäkelän tekemä jakso, mutta kuuluu silti sarjan parhaimmistoon. Se on tyylikäs jännitysnäytelmä, jossa on ripaus terävästi kirjoitettua huumoria. Väkivallan kierteeseen joutuneet neljä ihmistä joutuvat lopulta yhdessä merille mukanaan säkki rahaa. Hahmot ovat surullisia henkilöitä, jotka ovat ajautuneet henkilökohtaisten kriisien kautta epätoivoisiin tekoihin. Heitä vievät eteenpäin tunteet, ahneus ja typeryys. Näyttelijät ovat onnistuneita valintoja, niin kuin tässä sarjassa yleensäkin. Jaakko Ojanteen käsikirjoitus on hienoin ideoin kuorrutettu, toimiva kokonaisuus, joka on lähes täydelliseksi hiottu. Mikko Mattilan ohjaus tyylittelee upeasti rikosjännärigenren kliseillä. Dialogi miellyttää varmasti Kaurismäen huumorin ystäviä. Ehdottomasti yksi parhaista Suomessa tehdyistä rikoskuvauksista, minkä vuoksi tätä DVD:tä voi suositella genrestä kiinnostuneille.
Kokoelman viimeinen jakso on ensimmäiseltä kaudelta oleva Petelius-Mäkelä-tekele. 1970-luvulle sijoittuva armeijakomedia on ehdottomasti koko sarjan parhaita, sillä se sai minut aikoinaan innostumaan tästä sarjasta. Kyseinen jakso yrittää etsiä kotoista lämpöisyyttä armeijan hulluuden keskeltä siinä onnistuen. Kyseessä on monen hahmon toimia mielenkiintoisesti kuvaava teos, joka on parhaita suomalaisia armeijakuvauksia. Alokkaiden musta lammas on tykkimies Pönni (Martti Suosalo), joka haittaa rykmentin toimintaa. Pohjimmiltaan Pönni on mukava, joten hän saa kiusaajien lisäksi myös ystäviä. Kari Väänäsen esittämä kapteeni haluaisi lastensa vuoksi siirron muualle ja Eero Ahon ruumiillistama luutnantti haaveilee siirron tuomasta ylennyksestä. Kummankin toiveisiin voi tulla vastaus, kun kenraali Björkstam (PPP) tulee tarkastuskierrokselle. Ainoastaan Pönni pitäisi saada piiloon tarkastuksen ajaksi pilaamasta muuten moitteettoman rykmentin mainetta. Juonella ei tässä tarinassa ole niin pahasti väliä, vaan nostalgisen leppoisa tunnelma ja peteliusmainen huumori ovat tärkeämmässä osassa. Kaikki näyttelijät ovat loistavia, koska he esittävät tyylilleen sopivaa roolia. Eniten nauruja kirvoittaa Antti Litjan kyynisellä tyylillään tulkitsema ylivääpeli.
Tämä kokoelma on osoitus siitä, että Suomessa osataan tehdä hyvää elävää kuvaa, ainakin TV-puolella. Juuri tälle levylle on sattunut harvinaisen laadukas arsenaali KEJ-episodeja. Suurin miinus on se, että katsomisen jälkeen jää kova nälkä nähdä lisää. Olisin pitänyt tuotantokausina julkaisemista parempana ideana, mutta toimivia paketteja nämä jaksot ovat näinkin. Tämän DVD:n puoleen kannattaa kääntyä, kun haluaa katsella hauskoja, koskettavia, ajattuksia herättäviä ja taitavasti kerrottuja tarinoita suomalaisittain. Jaksot ovat tyyliltään ja tarinoiltaan mukavan monipuolisia. Ei esimerkiksi Tarkastusta ja Toinen toistaan tukien -jaksoa ihan heti uskoisi toistensa lähisukulaisiksi.
