Gotham City on rikoksien peittämä kaupunki, jossa salaperäinen Batman on alkanut taistelemaan rikollisuutta vastaan. Batman on todellisuudessa miljonääri Bruce Wayne, joka seurustelee Vicki Valen kanssa. Hän saa vastaansa psykopaattisen Jokerin, joka rakastuu tulisesti Brucen tyttöystävään.
Vuoden 1989 Batman on se ensimmäinen tosissaan otettava Batman-elokuva. Ohjaajaksi pestattu Tim Burton on oikea mies hommaan ja tämän tunnistaa Burtonin tekemäksi. Musiikki jää soimaan päähän, jonka ansiosta leffasta muistaa helpommin asioita. Kiitos Danny Elfman! Oikeastaan voisin sanoa pitäväni tätä soundtrackia loistavana.
Nimikkoroolia esittävä Michael Keaton hoitaa homman ihan mukiinmenevästi, vaikka jää Jack Nicholsonin varjoon. Hänen lepakkopukunsa saattaa näyttää tänäpäivänä ehkä hieman hömelöltä, mutta siihen aikaan parempia vaihtoehtoja ei ollut. Pitää siis tyytyä tähän versioon. Sarjakuvista tutun Vicki Valen (Kim Basinger) muista elokuvista olen nähnyt vain Sean Conneryn tähdittämän epävirallisen Bondin (Älä kieltäydy kahdesti), jonka takia en osaa sanoa hänestä oikein mitään. Ihan hyvin hän kyllä veti. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä on Jack Nicholsonin Jokeri. Hän on ylitse muiden ja niin psykopaattisella tavalla hauska. Hän on mahtava!
Jatko-osa ilmestyi kolmen vuoden jälkeen, josta tuli ehkä jopa liian Burtonmainen. En ole varma onko se hyvä vai huono juttu. Joka tapauksessa vuoden 1989 Batman on viihdyttävä Burtonimaisuuden ja sarjakuvamaisuuden risteytys, joka kelpaa varmasti melkein kaikille Batman-elokuvien ystäville.
