Suuri rakastaja Don Juan on virunut Helvetissä jo kolme vuosisataa, kunnes saa Saatanalta tehtävän. Maan pinnalla on nimittäin nainen, joka on kaunis, nuori, kihloissa ja mikä pahinta, neitsyt. Don Juan matkustaa siis takaisin elämään yhdessä apurinsa Pablon sekä Helvetin pirullisimman riivaajan kanssa viemään tytön koskemattomuutta. Tytön isä on sinisilmäinen kirkkoherra, joka ottaa muukalaiset luokseen näiden autettua häntä. Pystyykö Juan selviytymään tehtävästään, ja malttaako Pablo pysyä erossa naisista?
Paholaisen silmä on kiistatta paras näkemäni elokuva Ingmar Bergmanilta. Dialogit ovat hyviä ja toinen toistaan mielenkiintoisempia ja vieläpä erilaisia kuin useimmissa Bergmanin elokuvissa. Ne eivät ole yhtä surullisia tai tummanpuhuvia. Yksinkertaisemmin sanottuna, henkilöiden ajatusmaailmaa on helpompi ymmärtää. Lavastus ansaitsee kiitoksen sanasen ehdottomasti, kun Helvetti on minimaalisilla lavasteilla tehty näyttäväksi ja mielikuvitukselliseksi. Koko elokuvakin on mielikuvituksellinen ja tunnelmaltaan kiehtova. Mutta kukapa kuvaisi uskonasioita elokuvissa paremmin kuin Bergman?
Pitkästymisen vaaraa ei ole, sillä kestoakin on vain 84 minuuttia. Tämä on niitä harvoja elokuvia, joiden toivoisi kestävän vielä vähän kauemmin. Kaikesta kehuskelusta huolimatta Paholaisen silmä ei ole viiden tähden elokuva, vaan ehdottomasti neljän ja ansaitsee sen. Sitä viiteen tähteen vaadittavaa asiaa ei löytynyt, vaikka elokuvaa seurasikin suurella nautinnolla ja uudelleenkatsomisarvoakin löytyy.
Nimimerkki: Viisas
