Poliisien todistevarastosta varastetaan iso kasa huumeita. Juttua pistetään tutkimaan Marcus Burnett (Lawrence) ja Mike Lowrey (Smith). He törmäävät murhajuttuun ja Burnett saa suojeltavakseen murhan silminnäkijän. Mutta jotta tämä todistaja suostuisi auttamaan poliiseja, niin Burnettin on näyteltävä Lowreyttä, sillä hän suostuu puhumaan ainoastaan Lowreylle.
Tämä on Michael Bayn ja Jerry Bruckheimerin ensimmäinen yhteistyöelokuva. Ja kaikkihan tiedämme, että tämä kaksikko saa elokuva-alalla varsin ikävää jälkeä aikaiseksi. Osoittaahan sen jo myöhemmin valmistuneet Armageddon ja Pearl Harbor. Eikä Bad Boyskaan kauas jää ainakaan räiskinnän määrässä. Räiskettä ja typerää dialogia on enemmän kuin sielu kestää. Toki tämä leffa yhden kerran viihdyttää paremman puutteessa, mutta aika tuskastuttavaa tämä on.
Jo leffan juonikuvio on todella tönkkö. Miettikää nyt sitä, että poliisi yhtäkkiä ottaa toisen persoonan suojellakseen todistajaa. Muutenkin erilaiset juonenkoukerot ovat hyvinkin rasittavia. Tässä nähdään muun muassa maailman nopein toipuminen tyttöystävän kuolemasta. Toisen päähenkilön tyttöystävä ammutaan ja äijä on jonkun aikaa mieli maassa, mutta seuraavana päivänä on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Monet jututkin ovat tässä leffassa melko kliseisiä.
Mutta hahmopuoli on se rasittavin homma. Will Smithin ja Martin Lawrencen hahmot muodostavat takuulla elokuvahistorian ärsyttävimmän kyttäparin. Nämä äijät eivät osaa olla hetkeäkään hiljaa, vaan aina lörpöttävät jotain kuin olisivat saaneet todella pahan puheripulin. Mitä perhanan wannabe-Eddie Myrphyjä he luulevat olevansa? Ei heidän jutut ole läheskään niin huvittavia kuin Murphyn jutut 48 tuntia- ja Beverly Hills kyttä-elokuvissa. Eikä Tea Leonissakaan, joka näyttelee todistajaa, ole paljon hurraamista. Todistaja on käsikirjoitettu joksikin bimboksi, eikä Leonin näyttelijätaidot oikein vakuuta. Myös roistoista on tehty jotain älyttömiä turbohuulia. Heidänkin keskustelut ovat ihan yhtä syvältä kuin Smithin ja Lawrencen jutut.
