Being John Malkovich kuuluu siihen outojen tapusten genreen joka jakaa katsojat varmasti kahteen leiriin. Siitä joko pitää tai sitten ei. Nimittäin kyseessä on todellakin hieman vinoutuneempi tapaus jonka taustalla kuitenkin vaikuttaa hauska ja älykäs tarina.
Sattuu nimittäin niin että entinen nukkemestari, joka on yrittänyt elättää itsensä katutaiteilijana, löytää uudesta puolikkaassa kerroksessa sijaitsevassa toimistostaan kummallisen portin joka vie suoraan John Malkovichin päähän. Malkovichillähän ei itsellään ole asiasta mitään tietoa. Hän vain toimii näiden ihmisten haaveiden inkarnaationa lahjakkaana taitelijana. No aluksi vain muutamat tietävät asiasta, kunnes hommalla aletaan tehdä vähän businesta. No sehän on selvää että Johnilla itsellään ja “asiakkailla” alkaa nuppi seota…
Jos tuntuu kiinnostavalta, niin tässä on oiva pläjäys ajatusten herättäjäksi. Malkovichin oletettu persoonallisuus ja lahjakkuus sekä se tosiasia, että äijä oikesti todellakin vetää oman roolinsa, tekee elokuvasta nautittavaa katseltavaa. Tämähän on itseironiaa jos mikä! Rooleissa eivät yhtään jää muuten jälkeen Cameron Diaz, John Cusack eikä loistava uravamppi Catherine Keener.
No tottakai ajatus jostain toisena olemisesta ja sen paremman elämän elämisestä koskettavat jokaista ainakin jollain tasolla. Ironisessa otteessa on hienoa se että vaikka Malkovich päästä katsojan ikäänkuin elämäänsä, ei kuitenkaan ole selvää kuinka todenperäisestä meiningistä on kyse. Tuskin kovinkaan todellisesta sillä Malkovichistä kehittyykin ammatillisesti tarinan myötä jotain ihan muuta kuin näyttelijä. Apua! Ei kai nyt Charlie Sheen kuulu oikeasti Johnin ystäväpiiriin!
Maailman pisin pururata on juoksijan korvien välissä.
