Elokuvan työnimi The Sad Fuckers Club ei jäänyt lopulliseksi, sillä se olisi ehkä herättänyt vääriä mielikuvia elokuvasta. Kyseessä ei ole seksileffa, vaan viihdyttävä komedia kolmesta sinkkunaisesta. Nämä kolme naista Kate, Janine ja Molly kokoontuvat kerran viikossa kertomaan seksikokemuksistaan toisilleen. He naukkailevat giniä, polttavat tupakkaa kuin korsteenit ja viikon surkein seksikokemuksen kertonut saa tukkupakkauksen suklaapatukoita lohdutukseksi. Keskimäärin heidän seksikokemuksissaan ei ole paljon hurraamista ja naiset kutsuvatkin itseään The Sad Fuckers Clubiksi eli suomeksi väännettynä Surullisten Sinkkujen Seuraksi.
Nämä kolme sinkkua eivät ole enää mitään pikkutyttöjä, vaan työssään arvostettuja ja menestyviä nelikymppisiä naisia. Kate on tyttökoulun rehtori, Janine poliisipäällikkö ja Molly lääkäri. Tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin, kun Kate rakastuu itseään 15 vuotta nuorempaan Jediin, seurakunnan urkurin tuuraajaan. He rakastelevat ensitapaamisellaan hautausmaalla. Kate tietenkin kertoi tapahtuneesta heti ystävilleen, jotka olivat hieman hämmentyneitä ja kiusoittelivat, koska Jed oli niin paljon Katea nuorempi. Katen entinen oppilas. Mutta kun seksinnälkäinen Kate alkaa touhuamaan Jedin kanssa useammin ja säännöllisemmin, niin Janine ja Molly eivät siitä pidä. He yrittävät saada Katen “järkiinsä” ja lopettamaan suhteen. Mutta kun puhuminen ei tuota tulosta, Molly alkaa juonimaan ja saa houkuteltua Janinen kaverikseen ilkeisiin temppuihinsa.
Kate taistelee omien halujensa, ystäviensä ja kylän asukkaiden ristitulessa. Kun vielä seurakunnan pastori kaavailee Katesta tulevaa elämänkumppania on ainekset suurta soppaa varten sekoitettu. Molly etsii epätoivoisesti käyttäen omaa lääkärin asemaansa ja Janinen poliisin tietoja, löytääkseen Jedin taustoista jotain sellaista, että Kate heittäisi Jedin pihalle. Kate kuitenkin on kuitenkin niin rakastunut, että antaa oppilailleenkin vapaapäivän vain koska maailma on niin ihanaa ja pelkkää aurinkoa. Jed vakiinnuttaa asemansa Katen elämässä. Niinpä Molly virittääkin ansan jolla on kohtalokkaat seuraukset.
Elokuvaa on mainostettu Sinkkuelämää-sarjan Brittiläisenä versiona. Ja kyllähän tässä samankaltaisuuksia on, mutta hauskemmin ja paremmin toteutettuna. Näyttelijät ovat erinomaisia. Anna Chancellor loistaa juonittelevana lääkärinä ja Imelda Stauntonin tätimäinen olemus naurattaa, kun hän johtaa poliiseja rynnäkköön. Sivurooleista mm. pastori (Bill Paterson) on kehujen arvoinen. Elokuva tarjoaa muutamia naurun paikkoja ja suruakin, mutta koko ajan on päällä on hiljainen komediallinen pohjavire, joka saa virnuilemaan itsekseen. Hieman samantyylinen olo oli katsoessani “Pieni Suklaapuoti”-elokuvaa.
Elokuvan värit ovat miellyttävät ja valaistukset toteutettu hienosti. Kuvauspaikat ja lavasteet toimivat myös erinomaisesti. Tämä eroaa amerikkaisista ylimakeiksi kuorrutetuista hömppäihmissuhdekomedioista kuin yö päivästä. Omaa dvd-kokoelmaa harvoin tulee täydennettyä tämän tyyppisillä elokuvilla. Mutta Surullisten Sinkkujen Seura ylitti kaikki odotukset. Tämän elokuvan voi katsoa toiseen ja kolmanteenkin kertaan.
nimimerkki: Jarski
