Hard Times kertoo brutaalisen ja suhteellisen raa’an tarinan vaiteliaasta kulkurista nimeltä Chaney (Bronson), joka tulee junan tavaravaunussa vieraaseen kaupunkiin ja aikansa harhailtuaan osuu katutaistelupaikalle. Siellä hän tekee suuren vaikutuksen pikkuhuijariin nimeltä Speed (Coburn), joka järjestää katutaisteluita ja lyö niistä vetoa. Hän näkee, että Chaneyssa on aineksia vaikka mihin ja ottaa tämän “siipiensä suojaan” ja herrat päättävät lopulta jakaa otteluvoitoista saamansa rahat keskenään ja siitä tarina varsinaisesti alkaa.
Mätkettä riittää ja homma näyttää katu-uskottavalta niin kuin kuuluukin näyttää. Juoni ei ole mitenkään erikoinen ja kierrättää monia kliseitä, mutta tämän voi helposti antaa anteeksi, koska parivaljakko Bronson & Coburn pelaavat mahtavasti yhteen. En varmasti pilaa kenenkään leffanautintoa kun paljastan, että viimeisenä kohokohtana on tietysti se suuri taistelu, jossa ratkaistaan rahan ja elämän kohtalo, mutta miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Sen jätän teille katsottavaksi tai mielikuvituksen varaan.
Kuten jo edellä mainitsin niin Haastaja on kuvattu katu-uskottavasti, joka tarkoittaa, että elokuvan henkilöiden kasvoilta voi nähdä että nämä tyypit ovat eläneet kovan elämän; meikkiä sun muuta ehostusta ei ole paljoa käytetty ja se onkin yksi asia mikä tekee tästä niin uskottavan. Bronsonkin alkaa olemaan jo melko iäkäs, mutta hyvään kuntoon hän on itsensä saanut tätä vaativaa roolia varten, ei voi kun ihailla. Siinä olisi allekirjoittaneellakin opiksi otettavaa. Ja sitten vielä se uskomaton karisma! Bronsonin ei tarvitse tehdä/sanoa mitään ja silti tulee melkein kylmiä väreitä kun hänen viileyttään katselee ja kun mies poistuu selkä suorassa taistelujen voittajana ne kylmät väreet tulevat viimeistään siinä vaiheessa! Tähän ei esim. Stallonen kyennyt meikäläisen kohdalla yhdessäkään Rocky-elokuvassaan. Ja muutenkin tämän rainan jälkeen Syltty tuntuu aika pehmoiselta pojalta luunkovan Bronsonin rinnalla.
Laitoin tämän “Aivot Narikkaan”-genreen, koska sinne se mielestäni sopi parhaiten vaikka olisin sen yhtä hyvin sijoittaa jonnekin toisaalle. Ei tämä kyllä ihan aivotonta toimintaa ole missään nimessä vaan kyllä mukana jonkin verran sitä ns. “pintaa syvemmälle ylettyviä raapaisuja”, jo pelkkä realistinen kuvaus tekee tästä sellaisen. Kun mukaan lisätään vielä Chaneyn (pakollinen) pienimuotoinen, mutta haikean kaunis ystävyyssuhde köyhään, mutta kauniin Luby Simpsonin (Ireland) kanssa sekä Speedin sairaalloinen rahanahneus on kasassa tiukassa paketissa (92 min) oleva kuvaus katujen kovasta arjesta siellä taistelevan kannalta. Jokainen toteuttaa sitä omalla tavallaan: mättämällä toista turpaan tai muuten vain sinnitellessään kovaa arkea vastaan päivästä toiseen. Tämän päivän sankari voi olla huomisen häviäjä.
Suosittelen Bronsonin faneille ja yleensäkin elokuvien ystäville, joille ei tee pahaa nähdä kahden miehen turpiinmättöä. Ei kaduta tippaakaan, että tähän euroni laitoin ja taatusti tulen katsomaan tämän vielä monia kertoja uudelleen. Huuliharppukostaja jo ennestään vakuutti minut Bronsonin upeasta karismasta ja Haastaja vain vahvisti sitä entisestään. Täytyy ehdottomasti saada tämän miehen leffoja lisää kokoelmiin.
nimimerkki: Acedia
