Viime vuonna Pixarin animaatiostudio tarjoili koskettavan, vauhdikkaan, ja ennen kaikkea hervottoman hauskan päätöksen ihastuttavalle Toy Story-elokuvasarjalleen, jonka juuret juontavat 90-luvun puolesta välistä asti. Nyt samainen studio tarttui hieman yllättäen uuden jatko-osan kimppuun, nimittäin jatkikselle viiden vuoden takaiselle Autot-elokuvalleen. Tarina itseään täynnä olevasta megasuositusta kilpa-autosta, joka joutuu sattuman sanelemana jumiin keskelle junttikylää elämänläheisten autojen pariin, ei ehkä edustanut juonen taikka sympaattisuuden mittakaavassa Pixarin parhaimmistoa, mutta oli kaikesta huolimatta hyvän mielen jättävä ja mainio elokuva kaikenikäisille. Lukuisia lyhytelokuvia ja massiiviset oheistuotteistukset aikaansaaneelle elokuvalle jatkon väsääminen on vähintäänkin taloudellinen täysosuma, mutta tämän turboahdetun ajokin konepellin alta löytyy hieman liikaa tehoja.
Uneliaan pikkukaupungin kaduilta Autot 2 lähtee kaahaamaan ympäri maailman. Agenttiseikkailua, vauhdikkaita kilpailuja, sekä ystävyyden puntarointia sisältävä juoni vie ensimmäisestä leffasta tutut koslat muun muassa Japanin vilinään, viehättävään Italiaan, ja Espanjan kuumuuteen. Yllättäen edellisen elokuvan sankaria, punaista kilpuria Salama McQueenia, ei nosteta tässä elokuvassa isoimman päähenkilön rooliin. Valokeila osuu sympaattiseen hinausauto Marttiin, joka edellisessä elokuvassa toimi lähinnä McQueenin koomisena sidekickina. McQueenin kilpaillessa kansainvälisessä kilpailussa, Martti sekaantuu hessuhopomaiseen tyyliinsä tietämättään brittiläisen tiedustelupalvelun vakoojahommiin, joiden tarkoitus on saada kiikkiin salaisen aseen kehittänyt hullu saksalainen professori. Martin ja Salaman ystävyyden ylä –ja alamäkiä seurataan toiminnan seassa. Harmiksi suuri osa aiemmista hauskoista sivuhahmoista ei saa paljonkaan ruutuaikaa.
Ajokohtauksia on lisätty aiempaan verrattuna, eikä tämä suinkaan ole huono juttu. Ajokilpailuissa on aitoa vauhdin hurmaa ja Pixarin tapaan virheetön animaatio tekee katselusta silmää miellyttävää. Kilpailut näytetään osittain ns. televisiolähetyksen tyyliin urheiluselostuksen kera, ja myös toki muistakin hienoista kuvakulmista lähes aidosti kuvatun oloisesti. Suoraan lomakohdekatalogista revityt miljööt näyttävät värikylläisyydessään hienoilta. Kolmiulotteisuus ei mielestäni taaskaan tuo elokuvaan paljon mitään lisäpotkua. Potkua elokuvasta löytyy sitten muuten vain. Konepistoolit laulavat ja autot posahtelevat palasiksi jo alkukohtauksesta lähtien. Mukana on myös kuulustelu/kidutuskohtaus ehtaan James Bond-tyyliin. Lisääntynyt toiminnallisuus ja väkivaltaisuus tuntuvat välillä liian ylilyödyltä verrattuna ensimmäisen osan rauhallisuuteen. Optimaalisimmalle kohdeyleisölle tämä voi olla jopa liiankin jännittävä.
Autot 2:ssa on kaikkea paljon enemmän, mutta siksipä siitä jää vähän täyteen ahdettu fiilis. Vaikkei elokuva erityisen hauska ollutkaan, nosti se kuitenkin hymyn huulille ja jätti hyvän mielen. Onhan mukana äksönin lisäksi jonkinlaista sanomaa, kuten lastenelokuvassa pitääkin olla. Ei tätä siltikään jää kovin kauaksi aikaa muistelemaan sen erityisemmin. Pixarilta on lupa odottaa suuria, ja täten Autot 2 jääkin hieman liian paljon pintaraapaisuksi syvemmän tarinan sijaan.
