Mietin kauan jaksanko katsoa tätä ollenkaan. Viime aikoina kun on tullut seurattua paljon draamoja. Meikäläisessä on varmaan herännyt joku empaattisuusreaktio siitepölyallergikkoja kohtaan kun haluttaisi vähän itselläkin niistellä nenää. Tässä oli lopulta taas yksi hieno niistopaketti, jota on nautinto katsoa… draamalinja mahtaa jatkua vielä.
Leffa sijottuu pääasiassa vuoteen -84 ja kertoo pojasta nimeltä (yllätys, yllätys!) Billy Elliot. Tämä asuu yhdessä isän, isoveljen ja mummon kanssa jossain kaivoskaupungissa Pohjois-Englannissa. Katsoin leffan ilman tekstitystä ja välillä repliikkien tulkinta tuotti hiukan vaikeuksia, johtuen englannin murteesta. Joku viisaammalla kielipäällä varustettu osaisi varmaan sanoa minkä alueen “mongerrusta” tuo on. Jokatapauksessa pystyin leffan silti sujuvasti katsomaan.
Billyn isä ja veli ovat viimeisen päälle miehisiä miehiä, jotka rettelöivät kaivosmiesten ammattiyhdistyksen leivissä. 11-vuotias Billy on pistetty harrastamaan nyrkkeilyä, joka on miesten laji yhdessä jalkapallon ja painin kanssa. Billy eksyy nyrkkeilytreeneistä balettitunnille ja huomaa sykkeen suonissaan. Asian tultua ilmi, isä eikä veli voi sulattaa alkuunkaan tuollaista homojen hommaa. Billy ei anna kuitenkaan periksi vaan vetää omaa linjaansa vastusteluista huolimatta päämääränä päästä Royal Ballet Schooliin Lontooseen. Kokonaistunnelmaa maustetaan välillä mukavilla ja piristävillä annoksilla huumoria. Tanssikohtauksetkin menevät yllättävän hyvin läpi ainakin minulta.
Kunnioitettavaa leffassa on se, että periaatteessa tällaiseen “poikkeavuuteen” kuuluva kiusaaminen ja mukilointi ohitetaan täysin ja keskitytään kokonaan isä-poika-veli akselille. Vaikka Billy itse on niin suora mies kuin olla ja voi niin tässä nähdään silti pakollinen homokin.
Kaiken kaikkiaan hieno leffa, jossa tunnelma kantaa läpi koko tarinan. Kylläpä baletin tanssiminen on aika miehistä puuhaa vaikken sitä sellaisena ennen leffaa ole pitänyt.
