Kaunis mieli kertoo Nobel -palkinnon voittaneen matemaatikon John Nashin elämäntarinan. Huippuneron miehen elämää nimittäin varjosti pahanlaatuinen skitsofrenia. Yhtäkkiseltään ajateltuna Kaunis mieli on kuin mittatilaustyö Hollylylän pystiakatemiaa ajatellen. Ron Howard tuo ohjaajana myöhemmin paremmin tunnetuksi tullut “Richie Cunningham” on yksi tämän hetken vaikutusvaltaisimmista ohjaajista. Meriittilistalta löytyy sellaisia pläjäyksiä kuin Apollo 13 ja Tulimyrsky.
Tarina etenee Nashin opiskeluvuosista 50-luvulla aina viime vuosikymmenen ajoille saakka. Elokuvan ehkä hieman siirappinenkin maailmankuva kultaisesta menneisyydestä ei niinkään jaksa innostaa. Mutta tapa jolla Nashin päänsisäiset meiningit on esitetty on hienoa seurattavaa. Alku on hieman verkkaista kerrontaa opiskelijaelämästä, mutta kun varsinainen analyysi Nashin elämästä ja sairaudesta läsähtää tiskiin, alkaa tarina rullata kuin höyryjuna.
4 pystiä napannut elokuva jäi ilman sitä yhtä kaikkein eniten sille kuuluvaa. Paras alkuperäiskäsikirjoitus, paras naissivuosa, paras ohjaus ja paras elokuva olivat ne joista pysti tuli kotiin, mutta tuntuu hassulta että Crowe jätettiin ilman vastaavaa kunniaa. Kyseessä on varmasti hepun vaikein ja onnistunenin roolityö. Ilman äijän onnistumista kaikki pystit olisi takuulla jääneet saamatta. Roolihahmo on huolellisen hyvin rakennettu erinomaisia vuorosanoja myöten.
Nuo takuuvarmat menestyselokuvan elementit; persoonallinen hahmo, sairaus ja rakkauden ylikorostaminen, hallitsevat tätä elokuvaa se on selvä. Tässä soppa on jälleen kerran keitettu hyvin ja sitä on ilo maistella. Elokuvan hieno toteutus on Russel Crowen ohella niitä voimia jotka jaksavat kantaa elokuvaa.
DVD hyvälaatuisen elokuvan rinnalla sisältää sitten sälää kunnioitettavan määrän. Sen oikean Mr Nashin mukana olo elokuvaa valmistettaessa on ainakin promotessa ollut tiivistä. Ja siellähän se heppu istuskeli Oscargaalankin hulinoissa yläparvelta vaimonsa kera katsellen.
