Lyhyt ja ytimekäs nimi, ihan kelvollinen takakannen selostus ja hyvät, mutta vähemmän käytetyt näyttelijät. Ei siis hullumpi yhtälö, näin ainakin luulin vielä vuokraamosta lähdettyäni. On usein huono merkki jos elokuvassa puhutaan paljon, etenkin alkupuolella. The Deal ei tee ikävä kyllä poikkeusta tähän sääntöön. Harmaata juttua piisaa kahmalokaupalla. Siinä määrin tarina noudattaa muiden kaavoja että se kyllä vilkastuu hieman eteenpäin mentäessä, mutta kauan siihen menee. Puolituntinen intro täynnä epäselviä tapahtumia kertoo paljon ohjauksen tasosta.
Kyseessä on aiheeltaan poliittinen elokuva, jonka tarkoituksena on ilmiselvästi ollut herättää huomiota hillityn tyylikkäästi. Sinänsähän energiapolitiikka on idioottivarman ajankohtainen aihe, jos sen potentiaalia vain osaa hyödyntää. Se ei ole tyylilajeista helpoimpia, ja sen kyllä huomaa tätä katsoessa. En kuitenkaan tarkoita että autolla kaahailu, räjähdykset tai ammuskelu olisivat palvelleet kokonaisuutta nekään. Tavallisimmat viihteen muodot näkyvät lähinnä kun Tom Hanson (Slater) saa hellävaraisesti turpiinsa ja kun Abbey Callagher (Blair) esittää viehkeää bisnesnaista. Loppupuolella pilkahtelee esiin pienen pientä juhlallisuutta.
Kylmä totuus on kuitenkin se, ettei The Deal ole trilleriä nähnytkään. Tapahtumia ei jaksa seurata, ja niin oikealle mielenkiinnolle jää mitättömän vähän tarttumapintaa. Kokonaisuuden suurimmaksi ansioksi jää hieman tavallisesta poikkeava aihevalinta. Katsojaa alkaa melkein itkettämään hyvien näyttelijöiden puolesta.
nimimerkki: Organismi
