Sarjamurhaaja-pläjäys, joka pyörii perversioiden ympärillä. Arska odotteli tästä hiukan kieltämättä likaisempaa kampetta, mutta sellaista ei hommasta koskaan kehittynyt. Pläjäyksessä perversioiden esittely tapahtuu lähinnä etsivien tutkimista valokuvista sekä muutamia alan välineitä näytetään ja siinäpä se. Varsinaista actionia niin seksi- kuin luotipuolellakaan ei nähdä hyvin satunnaisia tapauksia lukuunottamatta. Alastomia uhreja vilisee, mutta niitähän näkee leffoissa muutenkin. Jos kerran leffasta tehdään K-18 niin eikö se nyt olisi sama pistää hiukan enemmän munaa peliin.
Ellen Barkin, tuo persoonallisen näköinen mutta hyvärunkoinen irma esittää naisetsivää, joka päätyy tutkimaan sarjamurhaa. Väkivallan kohteena on kauniit nuoret naiset, joilla on yhteiset piirit. Nämä pyörivät Lesbo-pippaloissa, käyvät samalla psykiatrilla ja pitävät normaalia rankemmasta seksistä. Leffan edetessä saamme seurata naisetsivän taistelevan omia lesbofiiliksiä vastaan. Tämän lisäksi leffan sanomana on puuttuminen insestiin. Tapauksen päälesbonaisilla on homma vinksahtanut väärille uomille kun kotiolosuhteet ovat olleet paskamaisia. Mitenkähän lesbot tähän leffaan suhtautuvat.
Tämä on myös niitä tapauksia joita Hollykylän jonkinasteinen nimihemmo tähdittää näkymällä leffassa kerran. Baaritiskillä istuskelee Stephen Baldwin ja vaihtaa Ellenin kanssa pari sanaa. Heppu on pääroolissa Canalin vihkosen mukaan… Kiss my ass! Arska jättää uhallakin Stephenin pois leffan tiedoista ettei petoksen kierre jatku leffatykin osalta.
