Eräs tuttuni on suuri Jet Li -fani. Aina välillä hän ujuttaa minulle katsovaksi jonkin kyseisen herran taisteluleffoista. Kyseisistä pätkistä The One olisi ihan hyvin voinut jäädä näkemättä.
Yu-Law (Li) on rinnakkaisuniversumien välistä trafiikkia hoitava poliisi. Tämä tajuaa, että tappamalla rinnakkaishahmojaan voi saada itselleen näiden voimat, ja lopulta sitten olisikin jäljellä vain Yksi, The One, jolla olisi supervoimat. Viimeinen rinnakkaisminä (Li, ylläri ylläri) saa siis ruveta taistelemaan yli-inhimillistä itseään vastaan paitsi henkikultansa, myös maailmankaikkeuden (-kaikkeuksien?) rauhan puolesta.
Idea ja juoni ovat siis aivan toiselta planeetalta tai vähintäänkin eri ulottuvuudesta, eikä elokuva muutenkaan ylitä järkevyyden rajoja sen suuremmin. Tässä leffassa kyse on vain siitä, että Jet Li vetää itseään turpaan. Elokuva on melko lyhyt, noin puolitoistatuntinen, johtuen varmaankin sisällön puuttesta.
Elokuva ei varsinaisesti revittele komeilla scifi-näkymillä. Rekvisiitta on paikoin suorastaan köyhää, joten olo on juuri sellainen, mitä se ei saisi olla: on kuin toljottaisi studiota. Taistelukoreografioita ei ole kovinkaan kummallisiksi hiottu. Tapaus jää paitsi aivottomaksi, myös tylsäksi
Jet Li on esiintynyt monissa paljon paremmissa elokuvissa ja tehnyt paljon parempia rooleja ja tappelukohtauksia. James Wongin hyvin lyhyellä ohjaajanuralla tämä on keskivertoakin surkeampi tuotos. Leffalaarista tavattaessa suosittelen upottamaan syvemmälle.
nimimerkki: Allekirjoittanut
