Nuori pariskunta odottaa tyytyväisenä perheen toisen lapsen syntymää. Kaikki asiat tuntuvat olevan hyvällä mallilla ja miksipä ne eivät olisi, onhan lapsen syntymä aina iloinen asia. Kaikki tämä on kuitenkin vain tyyntä myrskyn edellä sillä Larry Cohenin maailmassa mitä vain voi tapahtua. Synnytyssalissa vallitsee jo kuumottava tunnelma ennen kuin lapsen synnytys on edes alkanut. Aivan kuin synnytykseen menevä äiti aavistaisi jo etukäteen että nyt kaikki asiat eivät ole hyvin. Lopulta aavistus osuu oikeaan kun synnytys lopulta käynnistyy. Painajainen alkaa kun vastasyntynyt lapsi, vai pitäisikö tuota luonnehtia sanalla tappajavauva, pääsee vapaaksi. Tämän jälkeen mikään asia ei ole ennallaan.
“This baby is just gigantic.”On sanomattakin selvää että It’s Alive on mielenkiintoinen kauhuelokuva. Larry Cohen on onnistunut luomaan kerrassaan persoonallisen tyylin elokuvalleen. Ohjaajan luomassa maailmassa on esimerkiksi täysin mahdollista että mutanttivauva voi mennä sairaalan katosta läpi ja lähteä tappamaan ihmisiä. It’s Alive ei siis ole juoneltaan täysin aukoton elokuva mutta niin vain Cohen onnistuu ohittamaan kutakuinkin uskottavasti kaikki juonen ammottavatkin aukot. Kaikenkaikkiaan tämä on kieltämättä hatunnoston arvoinen suoritus.
“Hunting and killing babies doesn’t seem to be my specialty.”It’s Aliven muihin hyviin puoliin kuuluu ensinnäkin sen hulvaton dialogi. Esimerkiksi alkupuolen kohtaukset synnytyssalissa nousevat aivan uudelle tasolle hauskan ja absurdin dialogin ansiosta. Toisena hyvänä puolena täytyy mainita suht nimetön mutta asiansa hyvin osaava näyttelijäkaarti. Etenkin pääosissa olevien näyttelijöiden (esim. John P. Ryan ja Sharon Farrell) roolisuoritukset keikkuvat sopivasti juuri siinä huikean ja koomisen välimaastossa. Vielä viimeisenä mutta ei vähäisimpänä pitää antaa tunnustusta Bernard Herrmannin hyvälle soundtrackille. Jo alkutekstien aikana soundtrackin tunnelma muistuttaa etäisesti Psychon legendaarista soundtrackia joka oli myös Herrmannin tekemä. Kaikki nämä asiat viittaavat Larry Cohenin suureen rakkauteen etenkin kauhuelokuvia kohtaan.
Täytyy toki myöntää että eihän It’s Alive kuitenkaan aivan täydellinen elokuva ole. Ensimmäisen puolituntisen aikana juonta kuljetetaan kyllä sujuvasti eteenpäin mutta pian tämän jälkeen tapahtumien kulku hidastuu vähän liikaa. Tuo jonkin aikaa kestävä suvantovaihe elokuvan keskivaiheilla lienee ehkä se suurin heikkous jonka löydän tästä leffasta.
Pienistä heikkouksista huolimatta It’s Alive on kuitenkin viihdyttävä sekä mieleen jäävä kauhuelokuva. Larry Cohenin omaperäinen ja hauska tyyli jaksaa koukuttaa ihmeellisellä tavalla vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Kaikenkaikkiaan tämä elokuva on hyvä osoitus ohjaajan intohimosta ja rakkaudesta elokuvantekoa kohtaan.
