Koskaan ei ole liikaa elokuvia varoittamassa eriarvoistumisen tuhoisista vaikutuksista. Ranskalaisen Gaspan Noén ensimmäinen kokoillan elokuva Yksin kaikkia vastaan on suunnattu sellaista yhteiskuntaa vastaan, joka potkii ihmisiä pois työpaikoistaan ilman järkeviä perusteita ja sulkee eläkeikäiset laitoksiin odottamaan viikatemiehen saapumista. Filmi on siten tärkeä ja aidosti humaani puheenvuoro ja lukeutuu ranskalaisen nykyelokuvan kovimpiin mestariteoksiin.
Pääosassa tarinassa on itsetuhoisesti käyttäytyvä ja vihamielisesti ympäristöönsä suhtautuva keski-ikäinen työttömäksi jäänyt teurastaja, joka käy silloin tällöin tapaamassa mielisairasta tytärtään.
Alussa mies kertoo monologina epätasaisen menneisyytensä, joka on saattanut hänet siihen tilaan missä nyt on. Sidosjuoni lähtee liikkeelle, kun teurastajalla alkaa kiehua pahasti yli, jonka seurauksena hän pahoinpitelee raskaana olevan naisystävänsä, varastaa pistoolin ja matkustaa liftaamalla Pariisin ankeimpiin maisemiin.
Teurastajan hankala tilanne tuodaan vaikuttavasti esille kuvaamalla pitkillä otoksilla lohduttomia slummialueen näkymiä. Hänen epätoivoisesti etsiessä töitä ja majaillessaan rotansyömässä hotellissa myös takataskusta löytyy ikäviä yllätyksiä tuntemiensa henkilöiden varalle. Teurastajan toteuttaessa suunnitelmiaan kaikkea ei tuoda katsojan silmille kuitenkaan täysin yksiselitteisesti, mikä on elokuvan merkittävimpiä ansiota, kuten myös mestarillisesti saarnausta ja säälinkerjäystä välttävä kerrontatyyli. Yksittäisiä kohtauksia tehostetaan myös huolellisesti sijoitelluilla ääniefekteillä, kuten aseiden laukauksilla.
Väkivaltaa kuvataan juuri oikealla tavalla, varsinkin tappamiseen suhtautuminen on kaukana Hollywood-elokuvien myyttisen sankarillisesta ja mustavalkoisesta asenteesta, koska perinteisesti sille lähes aina yritetään mustavalkoisesti etsiä oikeutusta herkkien katsojien hermojen säästämiseksi. Moni tuskin edes yrittää hyväksyä pääosassa olevan surkimuksen tekoja, mutta elokuva korostaakin nimenomaan niitä vaikuttimia, jotka ruokkivat ketjureaktion tavoin leviävää katkeruutta ja sitä myötä koko kansan itsetuntoa rappeuttavaa moraalittomuutta.
