Tappava tornado on vuonna 2002 valmistunut pienehkön budjetin luonnonmullistusdraama. Myrskytuulen nopeudella koheltavasta leffasta ei tahdo löytää järjen hiventäkään ja se on kuin tehty Spielbergin tuottaman Twisterin halpisversioksi.
Käsikirjoittaja Ron McGee on sentään yrittänyt haastaa isoveljeään: tällä kertaa tornadojen rieputeltavana on oikein ydinvoimala, ja ydintuhon uhka on ilmassa. Vai onko? Aah, ei taida ollakaan, sillä tylsyys säteilee uraania voimakkaammin.
Hassua, että McGeellä on ollut näinkin jännittävä aihe, mutta itse tulos heiluu kuin heinämies tornadon vietävänä. Henkilöhahmot on kirjoitettu hutaisemalla ja jännitys korvaantuu näin ollen tahattomalla huumorilla. Näyttelijät epäonnistuvat vielä pahemmin. Huonoista repliikeistä tai koomisista tilanteista huolimatta jonkinmoista edes kohtuullista suoritusta olisi voinut odottaa. NYPD Bluesta pöllätyt pääosatähdet Sharon Lawrence ja M-P Gosselaar harhailevat ennätysmäisen pahasti. Lawrence tekee heikoimman pääosan miesmuistiin.
Tennesseessä, tuossa niukkoihin vaatteisiin pukeutuvien kauniiden naisten osavaltiossa*, sijaitsevaan ydinvoimalaan iskee siis pari hirvittävää tornadoa. Vuoropäällikkö Corrine Maquire joutuu huolehtimaan sekä voimalasta, että kotona odottavan penskansa kohtalosta. Jake Hannah on puolestaan pelkkä raikulipoika ja naisten vikittelijä. Nyt mies roikkuu mukana muka pelastajan roolissa (vaikka käytännössä koko hahmo on turha kokonaisuuden kannalta). Unohtaa ei kannata myöskään seksikästä babysitter Stacya tai Jaken ex-tyttöystävä Ashleyta.
Tappava(n tylsä) tornado säväyttää tasan parin minuutin verran lopun aikajuoksussa. Loppu on naurun pidättelemästä hassusti räjähtelevien autojen ja kovispoliisin toilailujen parissa. Hurjin tempaus on varmastikin laitoksen tietokoneen lämpökäyrä, joka kääntyy 45 asteen nousuun, ja sitten nousua sekä ajankulua estäen samaa pätkää kuvataan yhtä uudelleen. Säälittävää.
* väite perustuu tämän leffan henkilöihin…
