Jättiläishämäkäkit ovat nykyään tuttu aihe kauhuleffoja katsoville. Niistä on tehty monia elokuvia ja ne ovat edelleenkin kohtuullisen pelon kohteena. Mutta mistä kaikki alkoi? Tästä. Tarantula on yksi ensimmäisistä (vaiko ensimmäinen?) jättiläishämähäkkielokuva, ja samalla erinomaista kauhua.
Tarantula on tavallaan klassikko, eikä syyttä. Mitään kaikkien aikojen parasta kauhua tämä ei kylläkään ole, mutta hämähäkkejä pelkäävää allekirjoittanutta tämä säikäytti – ja kunnolla. Niinpä niin, olen kai heikkohermoinen.
Itse jättiläishämähäkki on hyvin tehty. Tässä on selvästi (ja onneksi) panostettu musiikkiin. Musiikit ovat sopivan karmivia, ja tehostavat oivasti tunnelmaa. Juoni ei ole kovinkaan omaperäinen, mutta ei huono. Näyttelijät sen sijaan eivät ole mestariluokkaa. Leo G. Carrol on kohtuullisen hyvä, mutta muut näyttelijät ovat hapuilevia, tosin Clint Eastwoodin loppukohtaus on upea. Koko elokuva on hienosti toteutettu, eikä kokonaisuutta pilata turhalla räiskeellä, vaan pommit paukkuvat sopivan hillitysti.
Bullets can`t stop it. Dynamite can`t kill it.
En omista tätä DVD:llä, vaan katsoin tämän tietokoneella. Ei se tietenkään ole niin hienon näköinen kuin TV:ssä, saatikka elokuvateatterissa, mutta ei muuta miksikään sitä seikkaa, että tämä on hyvä elokuva. Hämähäkkejä pelkääville tämä voi olla pelottava, mutta muille todennäköisesti vain viihdyttävä. Suosittelen.
