Viime vuosina tietokoneanimaatioita on tullut huisi määrä ja lisää tulee koko ajan. Suurimman osan animaatioista on voinut jo kansikuvan perusteella hylätä, vaikka onhan näitä hyviäkin animaatioita tullut, kuten Pixarin Rottatouille. Parin vuoden takainen pingviinielokuva Happy Feet vaikutti mielestäni ensin tyhmältä idealta, mutta katsottuani sen, olin eri mieltä. Se onnistuikin olemaan erilainen ja hyvä animaatio, joka pistää tanssijalan vipattamaan.
Keisaripingviinien yhteiskunnassa laulu raikaa, kun pingviinit koettavat löytää mielitetttynsä oman sydänlaulunsa avulla. Kun kaksi pingviiniä, Memphis ja Norma Jean kohtaavat, huomaavat he kuuluvansa toisilleen. Lopulta he saavat munan, josta syntyy tavallisen oloinen pörröinen pikkupinkku Mumble. Kaikki ei ole kuitenkaan kohdallaan: Mumblelta puuttuu kokonaan pingviinien tärkein ominaisuus, laulutaito! Sen sijaan Mumble pistää räpylöitä yhteen ja alkaa steppaamaan. Häntä pidetään liian outona saamaan hyväksyntänsä pingviinien joukossa, josta seuraa hänen karkotuksensa kylmään maailmaan, mutta uusiin seikkailuihin.
Happy Feet on upeasti animoitu ja näyt kylmästä Antartiksesta hivelevät silmiä. Elokuva on täynnä lauluja, jotka ovat laadukkaasti esitetty. Ääninäyttelijöistä löytyy monia nimekkäitä näyttelijöitä, kuten Hugh Jackman, Robin Williams ja Nicole Kidman. Itse katsoin alkuperäisääniraidalla varustetun version, eikä siitä valittamisen aihetta löytynyt. Hauskimpia ovat meksikolais-aksentilla pulputtavat pienet pingviinit, jotka Mumble saa ystäväkseen seikkailullaan.
Ennen kaikkea Happy Feet on tarina erilaisuuden hyväksymisestä ja oman minän löytämisestä. Mukaan on myös ujutettu mielenkiintoinen näkemys pingviinien suhteesta ihmisiä kohtaan. Elokuvan loppuratkaisu on erittäin kantaaottava ja hyvä. Mielestäni erittäin antoisa ja svengaava animaatio, joka ei ikää katso.
