17 Again pääsi yllättämään täysin puun takaa hyvyydellään, hauskuudellaan ja sanomallaan. Leffa, jonka pääosassa loistaa teinityttöjen ihannoima nättipoika Zac Efron, nostatti aluksi karvat pystyyn ja olin varma, että elokuvassa keskitytään kuvaamaan vain kyseisen kollin ulkonäköä. Erehdyin kuitenkin pahemman kerran, sillä 17 Again ei ole lainkaan tyypillinen teinielokuva, vaan se käsittelee lähimmäisen rakkautta hyvin realistisesti, eikä ylilyönteihin sorruta. Seksi ja puolipukeiset neidot on jätetty syrjään, ja hyvä näin.
Juoneltaan 17 Again ei ole hääppöinen. Mike O’Donnel (Efron/Perry) oli nuorena miehenä lukion koripallojoukkueen kapteeni ja pahimman luokan pelimies. Tyttöystävä Scarlett (Mann/Miller) oli koulun kaunein gimma, koulustipendi lähes takataskussa, eikä mikään voisi nuoren miehen elämässä tuossa vaiheessa näyttää paremmalta. Kesken tärkeän korismatsin Mike saa kuulla tyttöystävänsä olevan raskaana, pojan pasmat menevät täysin sekaisin ja kesken elämänsä tärkeimmän näyttöpaikan hän joutuu valitsemaan tien tulevaisuudelleen. Hän ryntää kesken ottelun Scarletin perään ja ryhtyy kunnolliseksi perheenisäksi, katuen kuitenkin ratkaisuaan. Lopulta avioliitto luisuu eron partaalle, lapset ovat erakoituneet isästään ja työura junnaa paikallaan, kunnes eräänä myrskyisenä iltana Mike saa mahdollisuuden olla “seventeen again”.
Komediapuoli tekijöillä on hyvin hallussa. Leffasta löytyy hyvää huumoria ja hauskoja letkautuksia. Käsikirjoittaja Jason Filardi on todella onnistunut tehtävässään ja yksi suuri kiitos elokuvan onnistumisesta kuuluu ehdottomasti hänelle. Dialogit ovat hyvin rakennettuja ja pienillä tehokkailla heitoilla ja eleillä katsoja saadaan purskahtamaan nauruun. Näyttelijät eivät ole kummoisia komedienneja ja ohjauskin tapailee enemmän draamankaarta, joten onnistunut käsikirjoitus kantaa kokonaisuutta viihdyttävyydestä hyvin pitkälle. Nykykomedioissa yleensä tulee naurettua todella harvoin, mutta 17 Again heittää useammankin hörähdyksen arvoisen jutun ilmoille.
Leffan heikkous on ehdottomasti sen ennalta-arvattava tarina. Se ei kuitenkaan kamalasti häiritse, sillä opetus on kuitenkin hyvä ja ainakin kaikki tajuavat sen. Romantiikan nälkäiset tuskin saavat tarpeekseen, sillä helliä tunteita ja roihahtavaa rakkautta tarjoillaan vain teelusikallisin silloin tällöin. Mielestäni juuri sopivasti ja 17 Again onnistuukin tarjoilemaan komediaa, draamaa ja romantiikkaa hyvin tasapainoisesti.
Näyttelijöistä kehut ansaitsee pääroolin vetäjä Zac Efron, jonka elokuvia en oikeastaan ennen tätä kertaa ollut nähnyt, mutta miehen maine maailmanlaajuisena söpiksenä oli kyllä kantautunut tietooni. Efron kuitenkin yllättää positiivisesti. Tyyppi vetää tunteilukohtaukset aidontuntuisesti ja 40-vuotiaalle miehelle tarkoitetut repliikit kaikuvat suusta uskottavasti. Muista näyttelijöistä mieleen jäi toki Frendit-sarjan tähti Matthew Perry, joka petti omassa osassaan minut täydellisesti. Perryn otokset ovat lähinnä draamakohtauksia, eivätkä ne näytä luonnistuvan alkuunkaan. Hyvin näkymätän ja mitäänsanomaton rooli. Muotimogulia näyttelevä Thomas Lennon on parin kehusanan arvoinen, mies vetää roolinsa juuri täydellisesti ja onnistuu olemaan hauska piriste kokonaisuuteen. Sivurooleista ei ole suurempaa haukuttavaa tai kehuttavaa.
Suosittelen elokuvaa kaiken ikäisille. Toki tämä on enemmän nuorille tarkoitettu, mutta elokuvan tarina ja teema sopivat myös vanhemmalle katsojakunnalle ja uskon heidänkin pystyvän samaistumaan Miken erikoiseen elämään. Viihdyttävä puolentoistatunnin paketti, joka on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Tätä leffaa kannattaa alkaa katsomaan ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita päänäyttelijää tai koko elokuvaa kohtaan. Uskon, että 17 Again palkitsee katsojansa, jos sille antaa siihen mahdollisuuden. Ainakin minut se palkitsi.
