Willy Wonka on karkkimies. Hän tekee jumalaisia namuja, mutta mitä kätkeekään sisäänsä hänen iso suklaatehtaansa, jonne hän ei ole ikinä ulkopuolisia päästänyt. Nyt hän on piilottanut viisi kultaista lippua suklaapatukoihinsa, joiden löytäjät pääsevät ensimmäisinä ulkopuolisina vierailemaan suklaatehtaaseen ja tapaamaan omalaatuisen Wonkan henkilökohtaisesti. Yksi näistä lipunlöytäjistä on köyhän perheen poika nimeltä Charlie.
Kyseessä on siis Ronald Dahlinin klassikkosadun ensimmäinen elokuvaversio. Tim Burtonin uutukaista odotellessa piti tämäkin tarkastaa, ja elokuva yllättikin positiivisesti.
Kyseessä on siis sadun asuun puettu draaman, musikaalin ja kevyen komedian sekoitus, joka tässä tapauksessa toimii toivotulla tavalla. Elokuva on hyvän tuulinen ja pari hauskaa vitsiä on mukaan tullut, mutta elokuva keskittyy kyllä enemmän muihin puoliinsa, eikä se ole yksinomaan komedia.
Elokuvan epäonnistunein osio onkin musiikaalipuoli, koska elokuvan laulut ovat aika mitään sanomattomia ja saattavat jopa ärsyttää jotakin, muttei minun mielestäni niistä ollut juuri vaivaa. Ainoa mieleen jäävä kappale oli Oompa Loompien laulu, joka olikin todella hyvä ja kierolla tavalla hauska kappale.
Willy Wonka ja suklaatehdas on niitä tarinoita, joista lapsena pitää ja joista varttuneempana löytää ihan uusia puolia. Dahlinille tarinasta täydet pisteet ja elokuva kertoo tuon tarinan onnistuneesti. Elokuva pitää otteessaan ja viihdyttää, vaikka käsikirjoituksesta löytyykin pieniä kömmähdyksiä, jotka tulvat esiin pienoisina epäloogisuuksina, kuten Wonkan oikean luonteen jääminen pieneksi mysteeriksi. Siis hänhän on kiero, mutta kuitenkin sydämmellinen, mutta se ei käy selville toivotulla tavalla. Toinen seikka on hieman vaisuksi jäävä loppukohtaus, jonka pelastaa kuitenkin Gene Wilderin loistava suoritus.
Kuten jo saatoitte arvella, Gene Wilder tekee todella onnistuneen roolin Willy Wonkana. En epäile Johnny Deppin mahdollisuuksia onnistua samoin, mutta kyllä hänellä riittää kiinni kurottavaa Wilderin rinnalla. Wilder tekee niin hienon roolin Wonkana, ettei hahmoa vaivaavat pienoiset kömmähdykset haittaa oikeastaan yhtään. Wilder oli nappivalinta ja pystyy hauskuuttamaan varttuneempaakin katsojaa. Muiden roolisuorituksissakaan ei ole suurempaa vikaa, eikä Charlie tai muut ole hahmoina ollenkaan ärsyttäviä, kuten lapsiroolit usein tahtovat olla. Näyttelijätkin ovat heidän kohdallaan hyvin valittuja.
Visuaaliselta ilmeeltään elokuva on nykyäänkin hyvännäköinen, muttei tietenkään loista yhtä kovasti kuin ilmestyessään yli 34 vuotta sitten. Efektit ovat kyllä harvinaisen onnistuneita, kun ottaa iän huomioon.
Kokonaisuutena Willy Wonka ja suklaatehdas on varsin suositeltava kokoperheen elokuva, jota ei kannata ihan järeimmän tosikon rueta katsomaan, mutta jos omaa vähänkin mielenkiintoa satuja kohtaa, kannattaa elokuva ilmanmuuta tarkastaa. Ja hyvän elokuvan hän silloin saakin.
Sopii kaiken ikäisille ja kokoisille.
nimimerkki: Sano mitä sanot
