Raha on tavikselle aina ongelma tai vähintäänkin jollain tavalla vaikuttamassa, millaista kämppää on mahdollista hankkia. Asuntoloukku-elokuvassa näytetään muutamia esimerkkejä pienestä kaupunkikämpästä aina erämökkiin keskellä Saharaa lyhyen animaation kautta, mikä on ihan hauska ratkaisu. Tarina palautetaan kuvaamaan “oikeaa elämää”, jossa päähenkilöt Alex (Ben Stiller) ja Nancy (Drew Barrymode) tekevät asuntokauppoja.
Pariskunta on kuin kuka tahansa muu onnellinen kaksikko, joka haluaa jatkaa yhteistä elämäänsä isommassa asunnossa. He saavat hyvään hintaan kaksikerroksisen talon, vaikkakin yläkerta kuuluu alivuokralaiselle, vanhalle rouva Connellylle (Eileen Essel). Aluksi herttaiselta vaikuttava mummo paljastuu hirviöksi, kun hän ei jätä paria hetkeksikään rauhaan: hän huudattaa televisiota yömyöhään, harjoittelee kirkkokuoron esitystä varten ja pyytää ties minkälaisia palveluksia apteekkikäynnistä maton korjaamiseen. Kirjallisuuden parissa työskentelevät Alex ja Nancy päättävät hankkiutua rouvasta eroon keinolla millä hyvänsä, mutta se onkin haastavampaa kuin uskovat.
Elokuvan idea on onnistunut, koska jo vastakkainasettelu vanhan rouvan ja nuoren pariskunnan välillä on herkullinen. Yleensä anoppi on pahin, mutta nyt ongelmaksi muodostuu yhteinen vihollinen, iäkäs alivuokralainen. Toteutus sen sijaan ei ole niin hyvä kuin olisi toivonut. Tarina kyllä tarjoaa huumoria ja hauskoja kohtauksia hurjalla sykkeellä, mutta kaikki vitsit eivät uppoa. Joissain kohdissa mennään jopa hyvän maun rajan ulkopuolelle ja pahasti – oksentelu ja mummon nautinnollinen kylpyhetki eivät ainakaan omia mieltymyksiäni täyttäneet, päinvastoin. Tilannekomiikka kuitenkin pääasiallisesti toimii ja saa aikaan parhaimmillaan muutaman huvittuneen hymähdyksen.
Usein komedioiden tai romanttisten leffojen kompastuskiveksi muodostuu liiallinen pituus, mutta tässä on täysin päinvastoin. Katsojalle ei anneta ollenkaan hengästystaukoa, vaan mennään nopeasti kohtauksesta toiseen. Ei mene kauakaan, kun päähenkilökaksikko on valmis surmaamaan ilkeän vanhuksen. Raina on tiivistetty alle puoleentoista tuntiin, joten sillä olisi ollut varaa lisätä pituutta edes hieman. Leikkaus on tosin onnistunutta, eikä tarina töksähtele missään kohtaa, vaikka se onkin suhteellisen nopeatempoinen. Idea on yksinkertainen, joten katsojan ei tarvitse keskittyä juoneen juurikaan, vaan itse komediallisiin kohtiin.
Mielenkiintoisimmaksi muodostuu ehkä elokuvan tekijäkaarti. Sen on ohjannut Danny DeVito, jonka aiempiin teoksiin kuuluu muun muassa Kaksi lensi yli käenpesän. Historiaa ajatellen Asuntoloukku on huomattavasti heikompi teos, vaikka huomioisi eri genret. Pääosassa on Stiller, joka omaa huumorin vahvasti ja näyttelee vakuuttavasti. Myös Barrymode on ihan hyvä, mutta kirkkaimmaksi tähdeksi nousee yli kahdeksankymppinen Essel, jonka suoritus on ihailtavaa. Jos elokuva ei muuten kiinnostaisi, viimeiseksi mainitun näyttelijättären ensimmäinen Hollywood-suoritus on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Hän välittää upeasti vanhuksen herttaisen ja samalla pirullisen olemuksen, ja jättää muut näyttelijät osin varjoonsa.
Elokuva on ensimmäisellä katsomiskerralla hyvä, mutta useampia kertoja en välttämättä suosittele. Vitsit tuntuvat sen jälkeen laimeammilta ja ei-nerokas juoni tuntuu typerältä. Yksittäiset kohtaukset ovat ihan hyviä, mutta kokonaisuus ei jätä katsojalle mitään pähkäiltävää. Leffa onkin otettava vastaan harmittomana kohelluksena. Lopusta on mainittava sen verran, että se on sentään ennalta-arvaamaton ja ihan hyvin keksitty.
