Kylläpä American Psychon jälkeen tuntuukin hyvältä, etten omista osakesalkkua, kolmen tonnin pukua tai kiiltäväpintaista käyntikorttia. Sillä varsin on onttoa Christian Balen taidolla tulkitseman bisnesmies Batemanin elämä. Niin onttoa, että itse arki jää taustalle fiktioksi, ja äijäpahasen skitsoista mielihaluista tulee totta.
No, eihän American Psycho pelkästään bisnesmiesten elämää käsittele, vaikka Armanien ja Hugo Bossien maailmassa liikkuukin. Tarinan päähenkilöt tekevät samaa työtä päivästä päivään ja muodostavat siinä sivussa kilpailemisesta pakkomielteen. Oman isän firmassa (armosta) työskentelevä Patrick Bateman on näistä ukoista se pahiten turhuuksiin sortuva. Hänelle elämässä ei ole tärkeää suhde omaan tyttöystävä Evelyniin (Reese Witherspoon), vaan paljon tärkeämpää on se, että kasvonkuorinta onnistuu, puku on hyvin ja pomo tykkää eniten juuri Batemanin käyntikortista. Niinpä omaan käytöksensä turtunut mies ajautuu umpikujaan. Ilmassa on jopa samaa kriittisyyttä yhteiskunnan ja hulluuden virittämää ansaa kohtaan kuin vuotta aiemmin ilmestyneessä Fight Clubissakin – nyt meno vain kertoo sarjamurhaajasta. Ja hienolla tavalla sen kertookin.
Pienistä, jopa irrallisenoloisista pätkistä Batemanin maanisuus hahmottuu vähitellen ja taustat edessä olevalle joukkomurhalle alkavat olla valmiit. Kaiken huipentavat levyanalyysit, joita pahasti sairas mies hokee uhreilleen ennen kuolemaa. Ja sitten kirves ja moottorisaha jo heiluvat ja tragedia on valmis.
American Psycho on puhtaasti Balen upean roolisuorituksen varassa. Tulevan Batman-leffan staran ilmeikkyys sopii hienosti Bret Easton Ellisin kirjasta sovitettuun leffaan ja vie maanisuuden uuteen ulottuvuuteen. Näyttelijäkykynsä jo useaan otteeseen todistanut Reese Witherspoon tekee pienen nätin roolin ja mm. Jared Leto (Unelmien sielunmessu) ja Willem Dafoe (Hämähäkkimies) vilahtavat kuvioissa myös. Chloë Sevigny yllättää Balea sympatisoivana sihteerinä.
Yksi leffan nerokkaimpia kohtauksia on kohta, jossa Bateman puolihuolimattomasti toteaa haluavansa kuulua johonkin, ja sitä hän tosiaan tahtookin. Mutta kaiken perseennuolennan ja valeiden takaa, hän on auttamattomasti yksinäinen ja outoutensa orja. Ja kun hän lopussa yrittää paljastaa kaiken ystävälleen, ei tämä edes usko moista: “eihän nössöistä nössöin koskaan pystyisi moiseen, hyvä vitsi…”. Kyllä se varmaan sattuu.
American Psycho on taas yksi American-alkuliittellä varustettu laadukas leffa. Se kertoo tarinan menestyvästä liikemiehestä, joka ei ikinä tappaisi ketään… vai tappaisiko sittenkin? Kenties levyanalyysiä mutisten ja kirvestä heilutellen? Ainakin asiaa sietäisi pohtia sinä vaiheessa, kun huone on jo puolillaan teurastettujen uhrien ruumiinosia…
