Suuren määrän kehuja lukuisilta kriitikoilta kerännyt Pako -sarja on edennyt toiseen tuotantokauteen. Ensimmäisen tuotantokauden lopulla Fox Riverin vankilasta paenneet Michael Scofield (Wentworth Miller), Lincoln Burrows (Dominic Purcell), Fernando Sucre (Amaury Nolasco), T-Bag (Robert Knepper), C-Note (Rockmond Dunbar), John Abruzzi (Peter Stormare), David Apolskis (Lane Garrison ja Charles Patoshik (Silas Weir Mitchell) ovat lähteneet erille teilleen ja yrittävät kadota. Michael ja Lincoln jatkavat Michaelin pakosuunnitelmaa, kunnes matkaan tulee mutka: FBI:n teräväpäinen agentti Alexander Mahone (William Fichtner) tuntuu aavistavan veljesten siirrot jo etukäteen. Myöskin Lincolnin lavastanut “Yhtiö” lisää panoksia ja haluaa tosissaan vaimentaa veljekset.
Kakkoskauden meno on muuttunut selvästi ykköskaudesta. Siinä missä piinaavan jännittävä ykköskausi oli enemmänkin pohdiskeleva ja raastava kuvaus siitä, kuinka pitkälle rakastamansa ihmisen puolesta voi mennä, kakkoskausi on enemmän toimintapainoitteisempi ja nopeatempoisempi. Myöskin tarina on laajempi. Ykköskaudessa tarina keskittyy itse pakenemiseen ja tapahtumat sijoittuvat päällisin puolin yhteen rakennukseen. Kun taas kakkoskaudessa painopiste on pakenemisen seuraavalla vaiheella: katoamisella, ja tarina kulkee monessa paikassa. Myöskin henkilöhahmot tulevat enemmän esille kakkoskaudessa. Jokaisen paenneen henkilön yksityiselämää ja henkilökohtaisia ongelmia raotetaan, ja täten tarinasta tulee huomattavasti ihmiskeskeisempi ja inhimillisempi.
Huolimatta monista uudistuksista toinen tuotantokausi ei onnistu luomaan katsojaan samanlaista yhteyttä kuin ykköskausi. Juonenkäänteitä käytetään liian paljon, mikä alkaa loppua kohden mentäessä pienimuotoisesti masentamaan katsojaa. “Eikö ne ikinä onnistu?” ajatteli allekirjoittanut vihäpäissään jatkuvasti epäonnistuvien suunnitelmien seurauksena. Myöskin kakkoskauden mullistava uutuus ym. tarinan laajentaminen muodostuu yllättäen kompastuskiveksi. Liiallisen laajentamisen seurauksena itse tarinan ydinasia pakenee karkuun ja homme menee epätoivoiseksi itsensä toistamiseksi. Alunperin mielenkiintoiseksi povattu loppuratkaisu jättää pienen tympääntymisen maun suuhun.
Ihan täysin karkuteille ei toinen tuotantokausi karkaa, vaan käsikirjoittaja/sarjan luoja Scheuring saa pidettyä tarinasta kiinni, ainakin jonkin verran. Vauhdikkaampi ja intensiivisempi kakkoskausi on edelleen jännittävää katsottavaa koko 22 jaksonsa ajan. Taidokkaat näyttelijät ovat edelleenkin sarjan vahvinta antia. Pääkaksikko Wentworth Miller ja Dominic Purcell ovat entiseen tapaan vakuuttavia pakenevien veljesten rooleissa. Fiksupoika Michael saa kovan vastustajan yhtä terävästä agentti Mahonesta, jota William Fichtner näyttelee tunteikkaasti ja vahvasti. Räävittömän sympaattinen ja samalla murhanhimoinen hullu T-Bag aloittaa vankilan ulkopuolella pysäyttämättömän väkivallan kierteen. Knepperin esittämä T-Bag on huomattavasti suuremmassa osassa, mitä ykköskaudessa. Myöskin muut sarjan hahmot kamppailevat omien ongelmiensa kanssa. Sucre haluaa löytää tyttöystävänsä ja mafiapomo Abruzzi ei tiedä jäisikö perheensä luokse vai taipuisiko vanhaan hommaansa. Myöskin pöpipää Charles Patoshik yrittää epätoivoisesti paeta virkavaltaa samoin kuin nuori David Apolskis. Laaja henkilögalleria sisältää monta mielenkiintoista ja helposti samaistuttavaa henkilöhahmoa. On sanomattakin selvää, että itse tarina on rakennettu pelkästään henkilöhahmojen varaan.
Toinen tuotantokausi onnistuu säväyttämään, mutta hyytyy loppukirissä itsensä toistamiseen ja turhaan kliseilyyn. Scheuring saa varsinaisen teemansa esille huolimatta monista vaikeuksista. Edelleen Pako todistaa sen, kuinka pitkälle voi mennä totuuden julkistamiseksi ja myös rakastamansa ihmisen puolesta – vaikka kylläkin ykköskautta hieman erilaisemmalla tavalla.
