War of the Arrows on jälleen yksi Aasian värikkääseen historiaan liittyvä elokuva. Tällä kertaa aiheena on Mantšujen hyökkäys Koreaan. Tarkemmin ottaen elokuva sijoittuu toiseen hyökkäysaaltoon, joka tapahtui vuonna 1636. Sodan jälkeen Korean Joseon-dynastia alistui Mantšujen valtaan. War of the Arrows käsittelee Mantšujen toista hyökkäystä Koreaan, mutta keskittyy enemmän ”pienen ihmisen” taisteluun, kuin massiivisiin joukkotaisteluihin.
Nam-yi and Ja-in ovat sisaruksia. Nam-yi on vielä lapsenkasvoinen nuorimies ja Ja-in vasta pieni lapsi, kun heidän isänsä surmataan petturina. Sisarukset pakenevat ja päätyvät isänsä ystävän, Kim Min-soonin, hoiviin. 13-vuoden kuluttua Nam-yi:sta on kehittynyt yksi maan parhaista jousimiehistä ja Ja-in on kasvanut aikuisen naisen mittoihin.
Kaikki menee kuitenkin vikaan, kun Mantšut aloittavat hyökkäyksensä. Massiivinen hyökkäys on melko tavanomainen ja noudattelee perinteistä kaavaa. Pahat ja pelottavat viholliset hyökkäävät voimalla ja joukolla pientä kylää vastaan. Perinteiseen juoneen sopien elokuvan sankari on juuri sillä hetkellä muualla. Mukana on myös melko tavanomainen mestari, joka puolustaa kansaansa viimeiseen hengenvetoonsa asti. Kaava on siis tuttu, mutta tämä ei haittaa, sillä Mantšujen hyökkäys on lopulta vain pieni osa elokuvaa. Hyökkäyksen jälkeen vankeja lähdetään viemään kohti merta, ja vankien seassa ovat myös Ja-in ja Kim Seo-goon.
Kun Nam-yi lopulta palaa kylään, huomaa hän tapahtuneen ja tajuaa siskonsa kadonneen. Huipputaitava jousimies lähtee hurjaan taka-ajoon ainoana tavoitteenaan siskonsa pelastaminen. Mantšujen armeijaa jäljittäessään Nam-yi joutuu käyttämään joustaan aseena – tämä on miehelle uusi asia, sillä aikaisemmin tarinan sankari on käyttänyt joustaan vain metsästämiseen. Elokuvan aikana viitataan muutaman kerran miehen ideologiaan ”jouseni ei ole tappamista varten”, mutta aiheen käsittely jää melko vähälle. Toisaalta tämä korostaa Nam-yin halua pelastaa siskonsa – ideologiat ovat turhia, kun vastassa on rakkaus.
War of the Arrows on hyvä elokuva. Se viihdyttää kestonsa ajan varsin hyvin, ja tarjoaa muutamia hienoja toimintakohtauksiakin. Positiivista on myös se, että tällä kertaa aseina ovat pääasiallisesti jouset. Useasti Aasialaisissa elokuvissa luotetaan naruliitoihin ja komeisiin taistelukohtauksiin, mutta War of the Arrows ottaa täysin erilaisen linjan tässä tapauksessa. Kovin ihmeellisiä lentoja ja liitoja ei tapahdu, ja toimintakohtauksetkin ovat todella hillittyjä. Tarina nojaakin paljon henkilöihin ja päähahmon Nam-yin inhimillisyyteen. Katsojan on helppo samaistua ja ottaa Nam-yin puoli taistelussa pahuutta vastaan.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat hyviä. Mitään supertähtiä elokuvassa ei vilise, mutta toisaalta tämä on vain hyvä asia. Lähinnä aasialaisissa elokuvissa vaikuttanut Park Hae-il tekee hienon suorituksen taitavana jousimiehenä, joka on valmis tekemään kaikkensa pelastaakseen rakkaan siskonsa. Park Hae-il ei ole missään tapauksessa mikään toimintakarju, vaan näyttää lähinnä inhimilliseltä ja ystävälliseltä kaverilta. Tämä on hyvä asia, sillä se korostaa miehen ”jouseni ei ole tappamista varten”-mantraa. Elokuvan muutkin näyttelijäsuoritukset ovat linjassa. Moon Chae-won on kuvankaunis pikkusisko ja Kim Mu-yeol tämän rakastettu. Molemmat näyttelijät suoriutuvat rooleistaan varsin pätevästi ja sopivat hyvin elokuvan melko tuntemattomaan näyttelijäkaartiin.
Park Hae-ilin ohelle elokuvan kantavaksi voimaksi nousee Ryoo Seung-ryong, joka näyttelee Mantšujen armeijan kokenutta ja taitavaa komentajaa; Jyuushintaa. Miehen karut ja ilmeettömät kasvot ovat kuin kiveä. Nam-yi ja Jyuushinta ovat kuin yö ja päivä. Toinen on inhimillinen metsästäjä, joka taistelee vain pelastaakseen siskonsa, kun taas toinen on julma ja kylmä tappaja. Kaksikon välinen kemia kantaa hyvin koko elokuvan ajan ja molemmat omaavat tarpeeksi karismaa katsojan mielenkiinnon ylläpitoon. Ryoo Seung-ryong ei ole mikään massiivisen kokoinen järkäle, vaan näyttää lähinnä tavalliselta ihmiseltä. Kasvoiltaankin hän on melko rauhallisen näköinen – ei siis se perinteinen ”pahis”, jonka kasvoja katsoja vihaa.
War of the Arrows on lopulta hyvä elokuva. Se tuo hieman erilaista näkökulmaa Aasian historiaan, mutta tarjoaa silti myös viihdyttävää toimintaa. Tarina on toimiva ja se toimii hyvin koko elokuvan keston ajan. Ohjauksessa ei ole mitään vikaa, ja muutenkin elokuvan toteutus on todella hyvää tasoa. Muutama humoristinenkin kohtaus on saatu mahtumaan tarinaan. War of the Arrowsia voi suositella aasialaisista elokuvista pitäville, mutta myös niille, jotka haluavat nähdä hienoa jousen käsittelyä.
