Junolla indie-pankin räjäyttänyt Jason Reitman jatkaa Up in the Airissa tarinointia sitoutumispelkoisista miehistä akustisen folk-musan tahtiin. Walter Kirnin romaaniin perustuva tarina lentopisteitä keräävästä pelimiehestä ei kuitenkaan ole sympaattisin lajissaan, ja kokonaisuus jääkin muutamista helmihetkistä huolimatta ontoksi.
Elokuvan päähenkilö on potkuja työkseen jakeleva Ryan Bingham (George Clooney), joka kiireisen aikataulun verukkeella ei pysy samassa osavaltiossa päivää kauempaa. Bingham on tehnyt juurettomuudestaan elämänfilosofian ja kerää lentomailipisteitä itseisarvona, kunnes firman uusi kasvo Natalie Keener (Anna Kendrick) työntää turbiiniin kapulan.
Up in the Air on vaivalloisen hitaasti käynnistyvä, hahmogallerialtaan vaikeasti lähestyttävä draamaleffa, jonka komedialliset kortit ovat Sam Elliottin mainiota cameoroolia lukuun ottamatta heikot. Tarinalle alkaa putoilla empatiapisteitä vasta kolmannen näytöksen tullen, kun väkinäinen huumori väistyy sisällön tieltä. Dialogi on lennokasta, pääjuoni ei.
Vera Farmigan Alex on Binghamin peilinä mielenkiintoisesti rakennettu hahmo, mutta enemmän ruutuaikaa saanut Kendrick on alusta lähtien melko lailla raivostuttava. Räikeästi kokonaisuuteen nähden ristiriitaisesti ylinäyttelevä Kendrick onkin yllättävä valinta Reitmanilta, jonka ansioksi osittain luettiin aiemmin Ellen Pagen pomppu isojen nuorten lupausten joukkoon. George Clooney puolestaan vaikuttaa päähenkilövalintana aluksi itsestään selvältä, mutta hahmokaaren lopulta kehittyessä taittuu raikkaasti edukseen; Bingham ei ole haavoittumaton, toisin kuin Clooneyn lukuisat muut veijarikomediaroolit.
Nautinnollisen kepeän kuvakerronnan ja Rolfe Kentin laadukkaan scoren ohella elokuvan parasta antia ovat ne lukuisat pikkuroolit, joita Binghamin irtisanomista ihmisistä löytyy. Ne tiivistävät elokuvan ajankohtaisuuden ja sanoman ytimekkyydellä, jota muussa teoksessa jää auttamatta kaipaamaan.
