Star Wreck – In the Pirkinningiä on odotettu hartaasti jo seitsemän vuotta. Kyseessä on suomalainen, harrastelijavoimin tehty täyspitkä Sci-Fiparodia, jossa kotikoneilla tehdyt hienot CGI-tehosteet yhdistetään amatöörinäyttelyyn ja viiltävään huumoriin. Yllättävää kyllä, In the Pirkinning onnistui jopa ylittämään sille kasatut huimat odotukset.
Wreckin tapauksessa suurin huomio on keskitetty yleensä tietokonetehosteisiin, joiden on väitetty olevan Hollywood-laatua. On toki ihme, että lähes nollabudjetilla saadaan tällaista jälkeä aikaan, mutta kyllä rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että uusille Star Warseille, Lord of the Ringseille tai vaikkapa Maailmojen sodalle hävitään lähes sata-nolla. Varsinkin alussa elokuva näyttää enemmän pelin alkuvideolta kuin megabudjetin tehosteleffalta: hahmot istuvat huonosti taustoihin, osa malleista on melko yksinkertaisia ja valaistus paikoin omituista. Tarinan edetessä tehosteidenkin taso paranee, ja loppupuolen avaruustaistelut näyttävät ja varsin messeviltä. Kyllä tehosteet asiansa ajavat hyvinkin.
Mutta se, mikä Star Wreckistä tekee hyvän elokuvan, ei suinkaan löydy tehosteista vaan sisällöstä. Huumori on vaikea taiteenmuoto, ja parodia on vaikea huumorin alalaji, mutta Wreck-tiimi on suoriutunut urakastaan kiitettävästi. Huumori on harvinaisen onnistunutta. Pilkkaa tehdään jenkeistä, venäläisistä, Star Trekistä, Babylon 5:stä ja vähän kaikesta, ja kerrankin iva osuu myös kohdalleen lähes poikkeuksetta. Huonoja kohtauksia tai hahmoja ei juuri tule edes mieleen. Legendaarisia one-linereita on enemmän kuin keskiverrossa Kalifornian kuvernöörin elokuvassa.
Elokuva kertoo, kuinka edellisen Star Wreck-tarinan lopussa nykyaikaan juuttuneet P-Liiton kapteeni Pirk sekä tämän alaiset Info ja Dwarf kyllästyvät normaaliin elämään ja päättävät valloittaa maailman. Ihme kyllä, tämä ei osoittaudu kovin vaikeaksi puuhaksi. Ongelmat alkavat vasta, kun koko maa on yhdistetty P-Liiton lipun alle – uutta elintilaa täytyy etsiä avaruudesta, ja keisariksi julistautunut Pirk ryhtyy tuumasta toimeen.
On selvää, että suurin osa näyttelijöistä ei ole ammattilaisia (Kari Väänästä ja Hovimäestä tuttua Karoliina Blackburnia lukuun ottamatta). Näyttelijät ylittävät kuitenkin itsensä, ja harrastajateatteritaso ylitetään selkeästi. Varsinkin pääroolissa keisari Pirkinä hääräävä Samuli Torssonen (mies koko Star Wreckin takana) on vakuuttava. Muita onnistujia ovat Atte Joutsen hienoja puheita pitävänä kapteeni Sherrypienä, Janos Honkonen Fukovina ja Mikhail Karigrandia esittävä Jari Ahola.
Tapani Siirtolan musiikit ovat komeita, mutta valitettavasti ääniraidan miksaus ei ole kovin onnistunut. Välillä repliikit ovat turhan hiljaisella ja niistä on vaikea saada selvää. Ehkäpä juuri äänimaailmassa olisi eniten parantamisen varaa. Sen sijaan käsikirjoitus, leikkaus ja ohjaus ovat selvästi parempia kuin lähes kaikissa viime vuosien kotimaisissa elokuvissa.
Star Wreck – In the Pirkinning on hieno osoitus siitä, että vain muutamien tuhansien eurojen budjetilla voi tehdä laadukkaan tehoste-elokuvan, jos asialla on tarpeeksi osaavaa ja innostunutta porukkaa.
nimimerkki: Tardé
