Wicker Park kertoo Chicagolaisesta nuoresta investointipankkiirista, Matthewista (Hartnett). Heppu työskentelee tulevan vaimonsa veljen yrityksessä ja on lähdössä Kiinaan liikematkalle. Nämä ovat porukoissa pohjustamassa ravintolalounaalla matkaa. Matthew näkee mielestään vilauksen kahden vuoden takaisesta tyttöystävästään, jonka kanssa suhde loppui oudosti kuin seinään. Nainen katosi ja mitään yhteyksiä ei ole sen jälkeen saatu. Kiinan matka jää väliin kun mies saa johtolangan jota lähtee selvittämään. Homma alkaa vähitellen aukeamaan ja totuus odottaa siellä jossain.
Pläjäys lähtee liikenteeseen hyvin tavanomaisena businesstyyppisten ihmisten parisuhdejuttuna. Melko kuivaa niinkuin noin aluksi. Kun tarina vähitelleen singahtaa käyntiin niin leffan luonne muuttuu hämmästyttävän paljon. Tarina alkaa kulkemaan monessa aikatasossa, samoja tapahtumia kierrätetään aina uudesta ja uudestaan eri näkökulmista. Tämäntyyppinen tarinankerronta on onnistuessaan hienoa katseltavaa ja mielestäni tässä on onnistuttu ihan kohtuulliseen hyvin.
Jossain leffaa on mainostettu trillerinäkin. Tätä se ei kyllä ole, pikemminkin mystinen draama. Ainakaan minua ei jännittänyt missään vaiheessa, tarinan rakenne alkoi kumminkin kiehtoa ja mahdollinen pieni jännitys kohdistui siihen että mitä juonikoukeroa on luvassa seuraavaksi.
Miinukseksi leffalle voi laskea sen että loistava tarina on remake ranskalaisesta leffasta L’appartement (1996). Pitäisi varmaan katsoa sekin joskus. Jokatapauksessa Wicker Park yllätti positiivisesti.
