Kun tämän näin ensimmäistä kertaa, en pitänyt elokuvasta ollenkaan. Silloin odotukset tätä filkkaa kohtaan oli korkealla periaatteessa siitä syystä, että tästä sikisi muutama jatko-osa ja remake, joten tottakai nuorempana jannuna odotin alkuperäisen olevan jotain parempaa. No ei se silloin ollut, joten nyt vuosia myöhemmin päätin ottaa itseäni niskavilloista kiinni ja päätin palata tämän ääreen uudestaan nähdäkseni tämän kenties uudessa valossa.
Masokisti kun olen.
Tarina alkaa siitä, kun lapsijoukko leikkii autiossa tehdasrakennuksessa ja hieman kyseenalaisen kuuloinen leikki menee ihan häränpyllyä, kun he tulevat aiheuttaneeksi pikkutytön ennen aikaisen poismenon tapaturmassa. Ja koska lapset eivät halua pukahtaa asiasta kenellekkään, asia aiotaan salata. Ja kun henkensä heittäneen pikkutytön ruumiin ylle lankeaa varjo, katsoja voi arvata heti että mistä [movie]Tiedän mitä teit viime kesänä[/movie] on ideansa mahdollisesti saanut. No joka tapuksessa kuusi vuotta myöhemmin nämä nuoret on varttuneet lähes aikuisiksi ja ollaan valmistautumassa koulun tanssijaisiin ja kruunajaisiin ilman, että nuoret tietävät jonkun kostonhimoisen toimineen silminnäkijänä vuosia sitten tapahtuneessa tragediassa.
[b]Prom Night – koston kruunajaiset[/b] muistetaan yleisesti ottaen yhdestä seikasta: siitä että leffassa näyttelee “scream queen”-titteliä kantanut Jamie Lee Curtis ja komedioista tunnettu – ja nyttemmin edesmennyt – Leslie Nielsen. Jopa tämä mainospuhe oli se syy, miksi aikoinaan katsoin tämän. Ei Jamie Lee Curtisissa mitään vikaa ollut, yhtä kelvollisesti hän näytteli tässä kuin Halloweenissa, mutta Nielsenin mainostaminen toisesta pääroolista on ehkä hieman liioiteltua, nimittäin loppua kohden hänen roolihahmonsa vain katoaa jonnekin eikä herran naamavärkkiä nähdä muutenkaan riittävästi. Hän joko oli tuohon aikaan isokin nimi, että hän joko itse vaati saada nimensä Curtisin edelle tai sitten tekijät itse käyttivät mainoskikkana. Mene ja tiedä.
Ja kun Halloweenista tuli mainittua, niin aika samalle linjalle on yritetty lähteä tarinan toteutuksen kannalta etenemällä hitaasti ennen sitä varsinaista murhasarjaa. Nyt en tiedä, onko tämä ohjaaja Paul Lynchin vai käsikirjoittajien vika, mutta nyt mennään ehkä LIIAN hitaasti. Kosto alkaa olla suloista vasta leffan loppupäässä, joten meno meinaa mennä liian puuduttavaksi. Ja toisin kuin Halloweenissa, koko tuon odottelun aikana ei tunnu henkilöitä vaanivan mitään uhkaavaa pitkään toviin, joten näin tahmea eteminen tuskin saisi katsojan pysyvän edes vähän vireillä ja muistuttavan tämän katsovan paraikaa kauhuelokuvaa. Ja kun murhat viimein tapahtuvat, tuntee kumminkin itsensä petetyksi. Oli ihan kiva, että yritettiin katsojaa jotenkin johdattaa väärille jäljille murhaajan suhteen, mutta kyllä sen jo ekalla katsomiskerralla tajusi melkeinpä että kuka tekisi nuorista sylttyä tuona ikimuistettavana tanssijaisyönä.
Vaikka hahmot ja tarina sekä juonenkulun toteutus ja pienoinen arvattavuus ovatkin heikointa antia, niin tällä tuoreella katselukerralla oli jotain vaikutusta: Jamie Lee Curtis on yhäkin leffan niitä harvoja hyviä näyttelijöitä ja leffasta paikoin näki, että tekijät edes yrittivät jotenkin pidellä kiinni naruista, joten en voi täysin haukkua tätä maanrakoon. Tämä on vain vaikea suositella kovinkaan monella, sillä viat puhuvat puolestaan.
Loppukohtaus oli ihan kiva.
