Omaa sydäntäni lähellä oleva elokuva. Sillä ei tällä kertaa ole mitään tekemistä elokuvan laadun kanssa, vaan se on itselleni tärkeä aivan toisista syistä. Kahdesti olen Thaimaassa käynyt ja voin sanoa, että siellä tämä elokuva on aika kova juttu. En ollenkaan ihmettele, asian laitahan on sama Suomessakin; suomalaiset tykkäävät bongata ulkomaalaisista elokuvista kotimaahan viittaavia asioita. Thaimaassa The Beach -elokuvaa näytetään elokuvateattereissa jatkuvin näytöksin, pätkä pyörii milloin missäkin leffakahviloissa ja piraattikojuissa DVD on nostettu nätisti esille kaikkien ihailtavaksi – ylpeys kuultaa läpi. Elokuvan myötä Thaimaan yksi pääelinkeinoista, turismi, on luultavasti saanut uutta potkua ja myönnänpä itsekin käyneeni elokuvan kuvauspaikoilla, mutta onko tästä leffasta oikeasti aihetta ylpeillä? Ei, sillä se ei tee oikeutta kenenkään tai minkään edestä, mistä päästäänkin vihdoin itse arvostelukohteeseen. Elokuva perustuu löyhästi Alex Garlandin kirjoittamaan loistokkaaseen Laguuni-romaaniin. Kyseessä on täysin eriluokan teokset, joista ei löydy paljon muuta yhteistä kuin juonen kiero selkäranka.
Amerikkalainen nuori ja seikkailunhaluinen mies Richard (DiCaprio), matkustaa Bangkokiin massaturismin ulkopuolisen ja jännityksellisen lomareissun toivossa. Pian portit tuolle lomareissulle avautuu, kun mieleltään vinksahtanut Repe Sorsaksi itseään kutsuva mies kertoo yhtenä iltana Richardille tarinoita maanpäällisestä koskemattomasta paratiisisaaresta, joka kertoman mukaan ei sijaitse kovin kaukana. Mysteerimies tekee maailmaan kyllästyneenä itsemurhan, mutta viimeisenä viestinään jätti Richardille kartan tuosta saaresta. Richardin mielenkiinto herää ja hän pyytää omanikäistään ranskalaista pariskuntaa mukaansa seikkailuretkelle ja kertoo heille kartasta. Richard, Étienne (Canet) ja kaunis Françoise(Ledoyen), johon Richard on salaa vähän ihastunut, lähtevät pitempää funtsimatta matkaamaan kohti vehreää paratiisisaarta. Pitkän ja tuskallisen reissun jälkeen he löytävät jotain aivan muuta kuin olivat odottaneet.
Monet asiat ovat menneet päin sademetsää tässä filmatisoinnissa. Kirjan asioita vääristellään, tapahtumia oiotaan ja koko homman pointti saatetaan hämärään valoon. Esimerkkejä en lähde antamaan juuri siitä syystä, koska spoilaamisen vaara on suuri. Elokuvassa on pyritty viihteelliseen muotoon, mikä on varmasti yksi syy juonen yksinkertaistamiseen ja tapahtumien mielivaltaiseen lisäilyyn. Kirjaa ei toki tulisi seuratakaan orjallisesti, mutta tässä tapauksessa kirjan tapahtumissa pysytteleminen olisi ollut vain hyväksi elokuvalle. Mutta toisaalta romaanin sisältö on yleensä vaikea tiivistää elokuvaksi jättämättä jotain elintärkeää pois.
Alku lähtee liikkeelle harmittomana seikkailuelokuvana, mutta jossain vaiheessa se muuttuu huonosti toteutetuksi psykologiseksi trilleriksi. Tarinankuljetus jää tahdissa pahasti jälkeen, kun asioissa aletaan kiirehtiä ja hätiköidä syyttä suotta. Leonardo DiCaprio ei ollut mielestäni oikea valinta Richardin rooliin. Alkuperäisteoksessa Richard on englantilainen, joten joku brittinäyttelijä olisi ollut mieluisampi. Muutenkin mies sortuu välillä liialliseen ja ärsyttävään ylinäyttelyyn. Muissakaan näyttelijäsuorituksissa ei ole paljon kehumista. Mutta ei kuitenkaan mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Angelo Badalamentin äänittämä musiikkiraita on erittäin hyvä ja sopii elokuvaan mainiosti. Maisemakuvauskin on hienoa, vaikka todellisuudessa Thaimaan luonnonmaisemat ovat paljon kauniimmat. Tätä elokuvaa on joskus mukava katsella muistellessa matkaa ja odotellessa seuraavaa, mutta muuta arvoa sillä minulle ei ole.
nimimerkki: Low Rider
