Disneyn porukoilla ei ideavarasto pääkopassa tyhjene sitten millään. Kun vuonna 1996 kehiteltiin mainio tietokoneanimaatio Toy Story, päätettiin parin vuoden kuluttua palata kompuutterin ääreen luomaan tällä kertaa pikku murkkuja. Hahmoja keksittiin taas iso liuta. Mutta onko tarina sitten ihan samaa maata kuin Toy Storyssa?
Tarina kertoo pienestä (muurahaisten näkövinkkelistä jättimäisestä) saaresta, jossa iso muurahaisyhdyskunta raataa niska limassa…vain tarjotakseen kunnon atrian laiskoille heinäsirkoille, jotka koko ajan ovat vain viihteen parissa, eivätkä tee työtä. Kun murkut saapuvat taas kerran hakemaan sapuskaansa, käy niin että heille ei olekaan ruokaa. Ja miksi? Yksi murkku, keksjä Flik joka on myös täysi luuseri onnistuu niin sanotusti hukuttamaan kansansa työn hedelmät oman nerokkaan keksintönsä ansiosta.
Närkästynyt heinäsirkka-pomo, Hopper antaa muurahaiskansalle vielä yhden mahdollisuuden: Kerätä ruuat heinäsirkoille koko kesän ajan, mikä johtaa siihen että muurahaisten on mahdoton saada omia varastojaan kuntoon ennen sadekauden alkua. Flik saa päähänpiston, että heinäsirkoille olisi annettava opetus ja saada myös vapaus kansalleen. Idea ei ihastuta prinsessa Attaa, kun hän kuulee, että Flik aikoo hakea apua saaren ulkopuolelta, missä on todella vaarallista. Asialla on kääntöpuolensa: Kun Flik on poissa hän ei pysty sotkemaan enää toistamiseen muiden kuvioita. Flik lähetetään matkaan, vaikka hänen ei tosissaan pidä löytää apujoukkoja. Mutta niin vain käy, että Flik löytää “ötököiden suuresta maailmasta” joukón raudanlujia sotureita…jotka paljastuvatkin sitten aivan muuksi.
Juonessa ei todellakaan ole aukkoja ainakaan sisällön puolesta. Suurimmat ongelmat kohdistuvat elokuvan hupipuoleen. Tähän ei ole saatu keksittyä kunnon huulenheittoja sun muita kohelluksia. Jos parhaat naurut saa kun katsoo lopputekstejen lomassa muka oikeasti pilalle menneitä kohtauksia, ei voi huvituspuolelle voi kuin antaa välttävän arvosanan. Jos tämä on lastenleffa, niin olisi hyvä tarjota hiukan enemmän hupiakin. Toinen vaihtoehto voi olla myös se, että hauskat kohtaukset on nähty jo muissa leffoissa ehkä hieman eri muodossa. Mutta, “Liekehtivä kuolema” oli loistava. Katso leffa, niin tiedät mikä se on. Suomalaisina ääninä kuullaan taas samoja tuttuja ääniä mitä on kuultu Aladineissa sun muissa. Jarkko Tamminen on vähintäänkin yhtä hyvä kuin Herculeksessa, tässä ehkä hiukan huonompi. Seppo Pääkkönen taas loistava. Hän on melkein vakioääni disney-leffoissa.
Ötökän elämää on tarinansa ja animaationsa puolesta ihan OK-kamaa, josta on vaikea löytää hirveitä puutteita. Mitä nyt ne mainitsemani huonot vitsit, mutta kyllä ne ajoittain saavat ainakin hymyilemään. Oman osansa elokuvan hienoiseen tökkimiseen on tehnyt samoihin aikoihin tehty toinen ehta ötökkäleffa “AntZ-Muurahaizet” joka on melkeinpä parempikin. Mielipiteitä on monia.
Kiteyttäisin tämän leffan näin plussina ja miinuksina:
+ Animaatio+ Onnistuneet suomalaisäänet+ Vauhtia piisaa- Huumoripuoli, paitsi “Liekehtivä kuolema”-Tarina on ajoittain pitkäveteinen verrattaessa Toy Storyyn ja muihinmainioihin tietokoneanimaatioihin.-Ei eroa juuri millään tavalla samoihin aikoihin ilmestyneestä leffasta “AntZ”.
Ötökän elämää on Disney-leffana ihan ok, mutta samalla ehdottomasti historian huonoimpia tietokoneanimaatioita.
nimimerkki: Movie Myers
