Jussi-pystin napannut gonzopläjäys kainuulaisten (ämmänsaarelaisten) nuorten työttömien arjesta. Kaveriporukka ajaa pillurallia tanikoilla ja nissaneilla kuunnellen subbarijumputusta niin että peräkontin maalit ovat ihmeissään. Välillä otetaan keppanaa, jauhetaan paskaa ja poltetaan tupakkia.
Vaikka tapaus on sinänsä hiukan ahdistavakin kuvaus joutenolosta niin kyllähän parikymppinen sakki on kuitenkin vasta arjen aherruksen ja elämänsä alkutaipaleella. Porukka tuntuu ihan terveeltä ja päässäkin liikkuu jotain, joten toivoa paremmasta huomisesta on ilmassa vaikka sitä ei päällimäisenä hoksaakkaan. Jos tarinassa kuvattaisiin kolmi-nelikymppisten ikiteinejen touhuilua niin asia olisi heti ihan eri.
Toteutus pysyy hyvin kasassa. Porukka ei pahemmin ujostele kameraa vaikka niin voisi kuvitella. Tuttavuus kavereihin jää kuitenkin melko pintapuoliseksi. Homma on myös kaikesta sekoilusta huolimatta hiukan siloitellun oloinen. esim. yhtään kunnon nakkikoppirähinää ei nähdä. Jutussa keskitytään myös paljon kesään ja luonnossa puuhasteluun. Hikisessä uraputkessa oleva kaupunkilaisjuppi saattaa tuntea hetken jopa kateuden hiipivän tajuntaan. Hiukan enemmänkin olisi voinut laittaa peliin syvyyttä, rosoisuutta, pimeyttä, krapulaa ja ahdistusta, mutta silloin olisi viimeinenkin huumori ropissut.
Ne, jotka eivät ole mitään tämän tyyppistä kokeneet, katselevat joutenolotouhua varmasti hiukan suu auki. Kun taas se osa populaa, joka on kokenut itse samaa ja selvinnyt tuosta elämänvaiheesta tietää, että kyllä järkevällä ihmisellä aina asiat jotenkin tuppaa loksahtelemaan uomiinsa. Osa tässäkin nähdystä porukasta varmasti jää ikiteineiksi ja lähtee menemään tasaista alamäkeä. Ne, jotka eivät anna tilanteen lannistaa, selviävät.
Jutun idea on loistava ja turhaanpa Jussi ei käsikirjoittaja-ohjaajille napsahtanut. Epäonnistuneet kohdat on napsittu rennolla otteella pois. Kamera liikkuu mukana niin Frederikin keikalla kuin ruokakaupassakin. Voi hyvin kuvitella, että nauhaa löytyy kilometritolkulla arkistosta, jossa joku kysyy “No, mitäs täällä kuvataan”.
Leffa saa pohtimaan elämää ja aikaa. Homma herättää myös filosofisia ja poliittisia mietteitä, mutta jätetäänpä ne toiseen kertaan ettei tule sanomista. Tarinassa on kiehtovaa se, että sen ihmiset ovat mutkattomia ja aitoja. Kyseessä ei ole todellakaan mikään perusleffa. Ota ja tutustu!
