Robert Dupea (Jack Nicholson) elelee pienessä kämpässä tyttöystävänsä Rayetten (Karen Black) kanssa tienaten rahaa öljyporalla työskentelemällä. Naisystäväänsä hän kohtelee kuin roskaa, pettää ja haukkuu häntä häpeielmättä. Entisessä elämässään Robert oli pianisti, joka tuhosi lupaavan uransa hylkäämällä perheensä ja pakeni kartanon hienouksista pienempiin kuvioihin. Ilkeä ja rääväsuinen Robert saa kuulla sisareltaan isänsä tekevän kuolemaa, joten tuhlaajapojan pitäisi palata kotiin. Robert ottaa hieman vastentahtoisesti elinkumppaninsa mukaan ja yhdessä he lähtevät matkalle kohti kipeitä muistoja.
Rajut kuviot on kaiken kaikkiaan mahtava elokuva, joka on osoitus 1970-luvun amerikkalaisen elokuvan korkeasta tasosta. Puhutteleva elokuva tarjoaa monitasoisen mieskuvauksen ja palan kritiikkiä Yhdysvaltoja kohtaan. Mitään ei alleviivata, vaan katsoja saa itse pohdiskella ja vetää johtopäätöksiä. Elokuvan ei pidä olla mikään helppo pala purtavaksi, vaan sen pitää ottaa kiinni katsojan kauluksista ja ravistella tehdäkseen todellisen vaikutuksen. Kantrimusiikki, rujot maisemat, öljyn tuoksu, huutavat hipit ja tekopyhät elitistit maalaavat kuvaa kovasta maailmasta, jossa heikoimmat eivät pärjää. Samalla kuvataan pinnalta pahuksen kovaa jätkää, joka kuitenkin käy sisällään ikuista pakomatkaa. Ilmapiiri on hyvin surullinen ja lohduton. Vertauskuvia löytää helposti ja niitä saa itse pohdiskella, jos haluaa. Jotain leffa jättää joka tapauksessa katsojan pääkoppaan vähäksi aikaa häiritsemään.
Kuvaus ja kerronta on 70-luvulle tyypillistä eli selkeätä katsottavaa ilman turhia kikkailuja. Tarina etenee suorasti ja kuvat ovat vahvoja. Kuvaus on pahuksen taitavaa, sillä harvoin näkee laajakuvaa käytettävän näin hyvin edukseen. Bob Rafelson näyttäisi tämän elokuvan perusteella oleva todellinen mestariohjaaja, mutta filmografia kertoo muuta. Tässä filmissä Rafelson kuitenkin onnistuu ja luo vahvan tunnelman. Henkilöohjauksen heppu ainakin taitaa ja on saanut puristettua hienoja suorituksia, mikä onkin elintärkeää näin henkilökeskeisessä elokuvassa.
Hahmoista on saatu aidonoloisia ja syviä kokonaisuuksia aika harvinaislaatuisella tavalla. Näyttelijävalinnat ovat erinomaisia ja tuskinpa leffa toimisi ilman Jack Nicholsonia. Nicholsonin energinen riehunta ja kapinallinen elehdintä tekee hahmosta ikimuistoisen. Nicholsonia parempaa antisankareiden tulkitsijaa tuskin löytyy. Huono ei ole myöskään Nicholsonin elinkumppania tulkitseva Karen Black, jonka hahmoa käy ärsyttävistä piirteistä huolimatta sääliksi jouduttuaan itse tekemäänsä loukkuun riutuvassa suhteessa.
Täydellisyyteen ei ole pitkä matka, sen verran hienosta teoksesta Rajuissa kuvioissa on kyse. Ehkä jopa hieman unohdettu leffa, jolle löytyy varmasti paljon ystäviä. Tästä riittää purtavaa moneksi kerraksi ja paluu tämän filmin pariin on aika varmaa. Vähintään ajatuksissaan, jos ei muuten.
