Oli jo aikakin että vampyyreista väännetään parodia. Teos kantaa nimeä Vampyyrien Imussa ja sen takan ovat ohjaajat Aaron Seltzer ja Jason Friedberg. Etenkin Twilight-sarja joutuu tässä elokuvassa kovan riepottelun kohteeksi, samoin kuin True Blood ja jopa Liisa Ihmemaassa. Loppujen lopuksi tulos on ihan katsottava, mutta kyllä elokuvassa olisi ollut ainesta parempaankin. Se nimittäin sortuu lähinnä yliampuvuuteen, mutta toisin kuin kymmenen vuoden takainen loistava Scary Movie, se ei onnistu tekemään sitä kovin tyylikkäästi.
Becca (Jenn Proske) muuttaa hieman omituisen isänsä luokse vielä omituisempaan kaupunkiin, ja siellä rakastuu Edward Sulleniin (Matt Lanter) joka paljastuu vampyyriksi. Ikävä kyllä osa Edwardista näyttää himoitsevan hänen vertaan. Asioita sotkee vielä se, että myös Beccan ystävä Jacob (Christopher Riggi) on rakastunut Beccaan. Ei sitten kuullosta yhtään tutulta, eihän?
Koko leffa on parodia Twilighteistä, ja tarjoaakin muutamat räkänaurut, mutta ei sen enempää. Näyttelijät eivät ole kovin kummoisia, tosin eivät ihan surkeitakaan. Ainakin Jenn Proske onnistuu välillä naurattamaan ihan kunnolla, tosin välillä tahattomasti. Christopher Riggi sen sijaan on ilmeetön ja melko mitäänsanomaton, eikä Matt Lanter ole juurikaan parempi. Pienet pointsit voidaan kyllä antaa Beccan isää esittävälle Diedrich Baderille, joka taitaakin olla elokuvan ainoa ihan oikeasti hauska hahmo. Elokuvan juoni on paikoitellen vähän töksähtelevä. Vaikka elokuva oli tällaisenaankin ihan katsottava, niin olisin kaivannut vähän muutakin kuin pelkkiä toistuvia Twilight-vitsejä. Esim. Lady Gaga ja Liisa Ihmemaassa-vitsit tuntuvat näin ollen aika väkinäisiltä. Olisin kaivannut juoneen vähän enemmän asiaa, vaikka se onkin parodia.
Huonoista puolistaan huolimatta elokuva kuitenkin sisältää muutaman ihan oikeasti hauskan hetken. Beccan 18-vuotispäivät Sullenien talolla, Edwardin ja Beccan ensikohtaaminen ja loppu tanssiaisissa. Etenkin ensimmäinen nauratti ihan kunnolla. Nämä muutamat hauskat hetket eivät kuitenkaan riitä pelastamaan koko elokuvaa, sillä vaikka elokuva muutaman todella hauskan hetken sisältääkin, jää kokonaisuus laimeaksi. Elokuva ansaitsee kolme tähteä. Se ei ole huono, mutta olisi siinä ollut ainesta paljon parempaankin. Toivokaamme, että vampyyreistä väännetään joskus vielä parempikin parodia, sillä tämä on lähinnä kerran tai pari katsottavaa viihdettä, ei sen enempää.
”Team Jacob, bitch!’’