Jos joitakin taidokkaita Spagettiwesternien ohjaajia Sergio Leonen lisäksi pitäisi nimetä, niin Sergio Corbuccin nimi on korkealla kyseisellä listalla. Corbuccin teokset ovat parhaimmillaan jopa Leonen ykköswesternien tasoa, kuten The Great Silence (1968) tai Django (1966), siksi niille soisikin lisää arvostusta. The Mercenary (Il mercenario) on myös yksi Corbuccin laatuwesterneistä. Juoni painottuu Meksikon vallankumouksen aikaan, josta tehtiin 70-luvun vaihteessa monia muitakin westernejä, kuten Companeros tai Fistful of Dynamite. Myöhemmin tämän aihepiirin westernit saivatkin nimen ”Zapata westerns”.
The Mercenaryn juoni onkin melko tyypillinen tälle genrelle, Meksikon vallankumous on valloillaan 1910-luvulla ja maanviljelijä Paco Roman (Tony Musante) on taistelemassa rikasta pomoansa vastaan. Tällä välin puolalainen palkkasoturi Sergei Kowalski (Franco Nero) saapuu Meksikoon ja tekee Garcian veljesten kanssa sopimuksen tuoda hopealasti turvallisesti Meksikon rajan yli. Lopulta tämä idea ei onnistukkaan, ja yhteensattumien kautta Kowalski päätyykin auttamaan Pacoa vallankumouksen taisteluissa, mutta ilmaiseksi häneltä ei heru, onhan hän palkkasoturi. Juoni ei toki jää tähän, vaan muut hahmot tuovat lisää mielenkiintoa juoneen, ja mukana on myös pari mielenkiintoista käännettäkin.
Koska The Mercenaryn pituus on ”vain” 110 minuuttia, on sen juoni melko nopeatempoinen, mikä pitää leffan tiiviinä pakettina. Toki joissakin kohdissa tuntee että meno ei ole aukotonta, vaan hieman hidasteluakin olisi voinut kaivata. Huumori ja myös väkivalta on kuitenkin yhdistelty The Mercenaryssa hienosti. Välillä näkee Corbuccille ominaisia väkivaltaisia kohtauksia, joissa ei turhaa kainostella, ja toisaalta mukana on myös sellaisia kohtauksia, mikä pistää hymyn väkisinkin jokaisen western-fanin suupieliin. Tämä on yksi elokuvan vahvuuksista. Mainitsemisen arvoista on toki myös Ennio Morriconen musiikit, moni kohtaus nousee uudelle tasolle hyvin valittujen musiikkien ansiosta. Tästä esimerkkinä hyvin rakennettu loppukohtaus.
Westerneissä täytyy yleensä olla vahvat päähahmot, ja ne löytyvät The Mercenarysta. Franco Nero on mainio kuolemattoman palkkasoturin roolissaan, mutta myös Tony Musante ja pahiksen roolissa loistavasti näyttelevä Jack Palance ansaitsevat maininnat. Musanten Paco-hahmo edustaa hieman tyhmää ja ajattelematonta hahmotyyppiä, josta esimerkkinä The Good, the Bad and the Uglyn Tuco Ramirez. Kaikenkaikkiaan päähahmot ja samalla näyttely toimii tyylikkäästi, ei mitään valittamista.
The Mercenary tarjoaa nopeatempoisesti kuvatun vallankumouksen, ja tasokasta western-viihdettä kaupan päälle. Muutamia heikkouksia ja aukkoja toki löytyy, mutta on tämä aika rinta rinnan samaan ideaan perustuvan Comaperos-leffan kanssa (myös Corbuccin ohjaama). Esimerkiksi loppukohtaus jättää hyvän mielen pintaan, minkä jälkeen tietää katsoneensa hyvän Spagettiwesternin.
