Adam Sandler esittää jälleen kerran tutuimpia roolejansa eli luuseria. Anger Managementissa hän esittää Dave Buznikia, ukkoa jolla on traumoja lapsuudessa liittyen yleisellä paikalla suutelemiseen ja vehkeensä kokoon. Työmatkalla lentokoneessa tapahtuu väärinkäsitys, josta ukko joutuu oikeuden eteen. Hänet määrätään vihan hallinta ˆterapeuttiin, jota vetää kivan oloinen ukko nimeltä tohtori Buddy Rydell (Jack Nicholson). Toisen väärinkäsityksen kautta Dave joutuu jälleen kerran oikeuden eteen ja välttää vankeustuomion, kunhan noudattaa Buddyn tarkkoja ohjeita, miten vihaa voi hallita. Buddylla tuntuu olevan omituisia metodeja, miten vihaa voisi hallita ja välillä tuntuu että ukossa on pakko olla ruuvit löysällä.
Aluksi on pakko mainita, etten ikimaailmassa olisi kuvitellut pistää yksi laatunäyttelijöistä, Jack Nicholsonin, samaan elokuvaan koomikon, Adam Sandlerin, kanssa. Nicholson ei ole tuttu itsensä, kun joutuu samaan elokuvaan Sandlerin kanssa. Miksi näin tapahtui? En tiedä, varmaankin vaihtelu virkistää. Nykyisin on alettu näkemään hyviä näyttelijöitä samassa elokuvassa jonkun koomikon kanssa, esimerkiksi Anthony Hopkins, Harrison Ford, Robert De Niro.
Sandler on tuttu itsensä elokuvassa, joten tietää mitä odottaa, luuserista kunnon mieheksi. Mutta kyllä jossain paikoin Nicholson naurattaa ja kyllä ukolta onnistuu myös komediaelokuvat. Dialogi on paikoin nasevaa ja jopa tylsän kuuloista, mutta välillä pistää kunnon naurut aikaan.
Anger Management tarjoaa pari hauskaa kohtausta naurujen kera, mutta on muuten tavattoman tylsä. Huumori onnistuu vain paikoin, mutta välillä liikutaan tyhmissä aiheissa, esimerkiksi heitetään tennispallolla sokeata kohti, että voisi selvittää kuinka sokea hän oikein on. Ei naurata, mutta kun vieraillaan munkkien luostarissa niin nauraa saa.
Anger Managementin cameo-roolit ovat jopa yllättäviä, vai mitä sanoisit Woody Harrelsonin esittämästä transusta. Mutta jotkut cameo-roolit ovat turhia esimerkiksi New Yorkin entisen pormestarin näkyminen lopussa, täysin turhaa.
Anger Management on tutun tuttu Sandler -elokuva, joten lopun tietää jo alusta alkaen. Elokuvan loppu vetää niin yli hilseen, että kliseet lentelevät ympäriinsä.
