PEILISALISSA
Älkää särkekö peiliä tai särkekää vaan, silloin näette itsenne tuhansissa pikkusirpaleissa, mutta helpommin saatte koottua kuvanne suuremmasta peilistä, vaikkapa juuri tästä Tarkovskin Peilistä.
Peili on yksi hienoimpia elokuvia, mitä on tehty. Se on katsojalta paljon vaativa psykologinen kuva siitä miten ihmisen muisti ja tajunta toimivat. Elokuva on monikerroksinen ja moniselitteinen niinkuin taideteoksen kuuluukin olla. Joka kerta, kun katsot peiliin, näet jotain uutta – mutta vain silloin, jos keskityt näkemääsi ja antaudut dialogiin sen kanssa. Ymmärtääksemme Peiliä ja sen rakentajaa on tärkeää katsoa Peilin taakse. Sieltä löydämme kokonaan toisenlaisen näyn – kiivastempoisen näyttämisen tragikoomisen maailman Chaplinin hengessä, mutta moninkertaistettuna. Federico Fellini on Tarkovskin hieno vastakohta. Fellini kuvaa ihmisten ulkoista ekstroverttia teatraalista maailmaa, jossa jokainen esittää omaa näytelmäänsä yksin yhdessä, mutta aina jollakin tapaa toiseuden kohtaavana. Tarkovskin maailmassa tietoisuutta ja todellisuutta yritetään järjestää ja kuvata ihmisen sisältä – Peili on Tarkovskin elokuvista kunnianhimoisin yritys mallintaa ihmisen sielunelämää. Mielestäni Peilin ja Fellinin Rooman tulisi kuulua psykologian perusopintoihin.
Neuvostoliiton ja Venäjän historiaa ja kulttuuria tuntevalle Peili avautuu vielä moninkertaisempana joudumme eräässä mielessä psykohistorian ja virallisen historian peilitaloon.
Peilissä voi nähdä kätkettyä kritiikkiä neuvostoliittolaista virallista omaa kuvaa kohtaan. Mielenkiintoista on se, että Peiliä ei kielletty. Tarkovskin Andrej Rublev odotti hyllyllä kiltisti muutaman vuoden, muttei Peili. Jos unohdamme Neuvostoliiton, niin silloin me näemme Peilin syvällisyyden vieläkin selvemmin – se kertoo omasta, perheen, yhteisön, yhteiskunnan, kansakunnan, valtion ja maailman muistista, joka kirjoitetaan aina uudelleen ja uudelleen. Miksi? Mieti vaikka omaa henkilöhistoriaasi 2-vuotiaasta ylöspäin – mitä itse muistat ajastasi ennen kouluikää… Suurin osa tarinastasi on toisen kertomaa ja muokkaamaa – äitisi, isäsi, veljesi… Kun vanhenet niin tarinasi, oman kuvasi painotus muuttuu, ja silloin muuttuu koko tarinasi. Kun vanhempasi vanhenevat huomaat, että heidän sinusta kertomasi tarinakin muuttuu – oma muistisi yhdistää ja muokkaa tarinaasi sopivasti ja niin tekee vanhempiesikin muisti. Samaa tapahtuu muillakin muistin tasoilla aina ihmiskunnan muistiin saakka. Siksi historia kirjoitetaan aina uudestaan. Tarkovski avaa hellävaraisella kallonporauksella pääkoppamme ja asentaa kameran sinne (mistä se on lähtöisinkin).
nimimerkki: DOREMI
