Tässä olisi tarjolla taas pieni mestariteos, joka on vaipunut käsittämättömästi unholaan. Kyseessä on ohjaajana häärivän Danny Cannonin uran paras elokuva. Toisaalta se ei vielä kerro paljoakaan, sillä Cannonin CV on äärettömän surkea sisältäen mm. Judge Dreddin ja Tiedän yhä mitä teit viime kesänä -nimiset elokuvat. Sittemmin Cannon on kiillottanut mainettaan siirtymällä television puolelle tekemään paljon kehuttua C.S.I. -sarjaa.
Phoenix on traaginen tarina Harry Collinsista. Collinsia näyttelee Ray Liotta, jonka läsnäolo on tässä miltei yhtä voimakas kuin Mafiaveljissä. Harry Collins on väkevästi, mutta yksinkertaisesti rakennettu hahmo, joka pitää katsojan inhimillisessä otteessa koko elokuvan ajan. Onnistunut roolihahmo ei kaipaa ympärilleen turhanpäiväisiä krumeluureja, vaan yksinkertaistaminen on usein paljon toimivampi ratkaisu. Tämän myös Harry Collinsin hahmo todistaa. Hän on poliisi, joka vaikuttaa luonteeltaan varsin joviaalilta. Hänellä on kuitenkin yksi, mutta piinallisen hallitseva heikkous. Hän on sairaalloisesti koukussa erilaisiin uhkapeleihin. Poliisin ammatti ja uhkapelit sotivat toisiaan vastaan ja lopulta tämä yhdistelmä saattaa Harryn törmäyskurssille oman elämänsä kanssa.
Harryn pakkomielteinen vedonlyönti on elokuvan mieleen jäävä teema. Hän kysyy pikkutytön nimeä ja kun tämä sanoo olevansa Betsy, niin Harry etsii Betsy nimisen ravihevosen ja lyö sen puolesta vetoa. Harryn istuessa tyttöystävänsä kanssa pysähtyneessä autossa, ulkona sataa. Sadepisarat valuvat hiljalleen tuulilasin yläosasta alaspäin. Harry näkee tämänkin tilanteen hyväksi vedonlyöntikohteeksi eli hän kisaa siitä, mikä pisaroista valuu ensimmäisenä alas. Tiedän muuten itse yhden kaverin, jolla on hiukan samanlainen tarve lyödä vetoa ihan joka asiasta, joten tässäkin mielessä koin Harryn hahmon onnistuneena ja mielenkiintoisena.
On elokuvassa toki, Liottan lisäksi, muitakin onnistuneita näyttelijäsuorituksia. Anthony LaPaglia kieroilee sopivan inhottavasti korruptoituneena poliisina ja Stephen Baldwin säestää hänen rinnallaan. Jeremy Piven tasapainoilee hyvän ja pahan välillä epävarmana Shusterina. Ehkä hieman turhana lisänä tarinassa roikkuu Harryn tyttöystävä Leila, jolle kasvot antaa Anjelica Huston. Yllämainittujen lisäksi kuvissa vilahtavat myös Brittany Murphy, Giancarlo Esposito, Kari Wuhrer ja Giovanni Ribisi.
Juoni on ehtaa neo noiria eli sitä samaa lajia, joka nousi muotiin Tarantinon ansiosta. Phoenix ei kuitenkaan ole samanlaista huttua kuin suurin osa näistä Tarantino-kopioista. Phoenix kertoo neljästä poliisista, joista kaksi on läpimätiä ja toiset kaksi elävät muuten vaan reunalla. Harryn peliveloista johtuen koko kopla ajautuu rohkealle ryöstökeikalle, jonka jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.
Täytyy ihmetellä, miksi tämä ei aikoinaan ottanut tulta alleen elokuvayleisössä. Tarpeettomasti jäi taas yksi rikoselokuvan helmi pimentoon, koska sen suosioon ei alun perinkään uskottu suomalla sille elokuvateatterilevitystä ja vähän ponnekkaampaa markkinointia. On se niin väärin Ray Liottan itsensä likoon panevaa roolisuoritusta kohtaan. Mainitsemisen ansaitsee vielä leffan hieno kuvaustyö. Sateinen Phoenix toimii noirin hengessä hienosti. Arizona-henkiset preeriamaisemat kaktuksineen toimivat ainakin meikäläiselle. Ryöstössä käytetyt eläinmaskit sopivat myös elokuvan visuaaliseen maailmaan kuin nenä päähän.
nimimerkki: mauge
