J. R. R. Tolkien kirjoitti lähes elämänmittaisena työnä Taru Sormusten Herrasta -trilogian, joka on eräänlainen jatko-osa hänen Hobitti -tarinalleen. Nyt tämän maailmanlaajuisen suosion saavuttaneen trilogian ensimmäinen osa on tuotu elävänä omalle kotisohvallesi. Peter Jacksonin haastavaa projektia pidettiin lähes mahdottomana, mutta kuinkas siinä kävikään..?
Ei ole varmasti ketään, joka ei ole tästä legendaarisesta tarinasta kuullut, mutta selitän nyt laajan juonen lyhyesti ja yksinkertaisesti: Keskimaa on sodassa, kun Sauronin joukot Mordorissa ovat alkaneet jälleen kasvaa Mahtisormuksen löydyttyä pienen hobitti Bilbon hallusta. Bilbo lahjoittaa Sormuksen sukulaispojalleen Frodo Reppulille, joka hyvän ystävänsä Gandalf velhon varoitusten ja neuvojen myötä vaeltaa ystäviensä Samin, Pippinin, Merrin ja myöhemmin kohtaamansa Konkari-Aragornin kanssa haltijoiden luokse Rivendeliin, Elrondin taloon. Rivendelissä pidetään neuvonpito jossa päätetään Sormuksen tuhoamisesta, ennen kuin se joutuu Vihollisen käsiin ja Keskimaa on menettänyt toivonsa ja vapautensa. Yhdeksän ritaria: hobitit Frodo, Sam, Pippin ja Merri, velho Gandalf, ihmiset Aragorn ja Boromir, haltia Legolas ja kääpiö Gimli lähtevät viemään Sormusta kohti Mordoria heittääkseen Sormuksen Tuomiovuoreen ja pelastaakseen Keskimaan vapaat kansat Mordorin painostavalta pimeydeltä ja lähes varmalta tuholta. Jos tämä ei kiinnosta niin ei sitten mikään!
Sormuksen Ritarit -elokuvan näyttelijäkaarti on kiitettävää. Mieleen jäi kaikkein elävimmin Aragornina toimiva Viggo Mortensen, Gimlinä toimiva John Rhys-Davies ja Legolasina Orlando Bloom. He hoitivat omat osansa loistavasti, ja pakko myöntää, että Legolas, niinkin vähän kuin häntä kirjassa kuvailtiin, oli juuri sellainen kaunispoika kuin kuvittelinkin. Ian McKellen ja Christopher Lee olivat moitteettomia mahtavien velhojen roolissa, ja vielä plussat Christopher Leen mahtavasta ja voimakkaasta äänestä! Frodona häärinyt Elijah Wood onnistui mukiin menevästi hobitti-raukan roolissa, ja onnistui välittämään katsojaan sen ahdistuneen tunteen Sormuksen painon alla. Muita hobitteja edustaneet Sean Astin (Sam), Billy Boyd (Pippin) ja Cominic Monaghan (Merri) olivat täydellisiä rooleihinsa, eikä heistä kyllä saa sanottua pahaa sanaa.
Visuaalisesti trilogian ensimmäinen osa sai minut sanattomaksi: visuaalinen ulkoasu oli liioittelematta loistava! Uuden-Seelannin upeat mäkimaisemat ja jylhät vuoristot saavat katsojan hengityksen salpautumaan, ja se sopii kympillä elokuvan luontoon! Peter Jackson omaa ohjaustyöt erinomaisesti ja käsikirjoitus, joka ei täysin seurannut kirjan tapahtumisia, oli hyvä tukipilari, jonka ympärille kaikki pikku hiljaa lähti rakentumaan.
Kirjan ja elokuvan välillä oli aika paljon eroja, eikä läheskään kaikkia pikkutapahtumia oltu elokuvaan laitettu, mutta varmasti kaikki pääasiat olivat mukana ja se toimi todella hyvin. Kirjassa oli niin paljon tapahtumia ja lisää henkilöhahmoja, että olisi voinut olla turhan epäselvää, jos nämä kaikki olisi huomioitu mukaan. Tapahtumat saattoivat olla aivan eri aikajärjestyksissä ja joidenkin hahmojen roolit olivat suuremmat elokuvassa kuin kirjassa ja taas päin vastoin – voin nimetä esimerkiksi mm. herra Voi-Valvatti, Pomppivan Ponin majatalon isäntä. Kirjassa tarinan alkuun panostettiin todella paljon (välillä niinkin paljon, että oli hiukan uuvuttavaa luettavaa), mutta kirjassa se tuntui olevan ohi yhdessä hujauksessa. Frodon ja muiden hobittien matka Briihin oli ehkä jopa häiritsevän paljon erilainen, mutta kuitenkin mieltä tyydyttävä.
Kaiken kaikkiaan Sormuksen Ritarit ansaitsi ehdottomasti kaikki Oscar-palkinnot ja -ehdokkuudet ja viiden tähden arvostelut lehdissä, niin Yhdysvalloissa kuin täällä Suomessakin. Jos joku ei ole vielä nähnyt tätä mestariteosta – hävetköön! Taru Sormusten Herrasta – Sormuksen Ritarit on mahtavan trilogian ensimmäinen osa eikä se jätä kylmäksi ketään. Upeaa illanvietettä sekä kirjana että elokuvana, eikä sitä voi kiistää millään lailla. J. R. R. Tolkienin luoma fantasiamaailma on kaikkien koettavissa ja se jättää jälkensä ajatuksiin vielä pitkäksi aikaa, ja kaikkien ensimmäiseen osaan tutustuneiden on pakko nähdä seuraavat osat.
