Ohjattuaan erinomaisen rikoselokuvan Narc käsikirjoittaja-ohjaaja Joe Carnahan halusi ilmeisesti tarttua hieman kevyempiin teemoihin. Smokin’ Aces on kevyempi kuin Narc, mutta onko se sitten hyvä asia?
Tarinan ydin on kaikessa “yksinkertaisuudessaan” seuraava: Las Vegasissa esiintyvä taikuri Buddy “Aces” Israel on päättänyt kääntää takkinsa mafiatuttujaan vastaan siirtymällä valtion vasikaksi. Mafia ei tietenkään tästä käänteestä erityisemmin innostu ja Buddy päätyy tappolistalle. Palkkio vasikan sydämestä ilmoitetaan kaduille ja pian Buddyn perässä onkin kirjava joukko tappajia lesboparista natsiveljeksiin. Kuka pääsee ensimmäisenä Buddyyn käsiksi?
Kyllä, lähtöasetelmat antavat odottaa juuri sellaista toimintakomediaa, mitä elokuvan traileritkin lupasivat. Puikoissa on lahjakas Carnahan kovine tähtinäyttelijöineen, joten kaiken pitäisi olla kohdallaan. Miksi sitten leffan jälkeen on niin kovin tyhjä olo?
Ongelmat eivät johdu näyttelijöistä. Talenttia on kyllä tarpeeksi. Konkariosaston suorittaessa roolinsa hyvällä rutiinilla TV-puolelta ponnistavat Reynolds ja Piven ovat leffan yllättäjät. Myös alkupuolella kuvissa vieraileva Jason Bateman on mies paikallaan, vaikka hänen hahmonsa kovin irrallinen onkin. Kaiken tämän keskelle on tietenkin pakko saada vähintään yksi R’n’B/Rap -artisti, eikö niin? Common selviää ihan hyvin, mutta Alicia Keysin roolitus on kovin, kovin tarpeeton. Vaaka ei hänen näyttelijätaitojensa osalta kallistu suuntaan eikä toiseen. Pointti tuntuu olevan vain “Hei, tsekatkaas, kuka saatiin leffaan mukaan!”, kuten näissä tapauksissa valitettavan usein on.
Leffan ydinongelma on kuitenkin se, että draamaksi siinä on liikaa komediaa, komediaksi liikaa draamaa ja toimintaelokuvaksi liian vähän toimintaa. Alkupuolella leffa vaikuttaa juuri siltä toimintakomedialta, mitä odotettiin. Tosin, hahmot jäävät etäisiksi jo tässä vaiheessa. Hiljalleen leffa liukuu komediallisista hetkistä yllättäen suoraan synkän draaman puolelle. Muunnos ei ole sulava vaan päinvastoin. Itse huomasin ihmetteleväni, mitä tässä nyt sitten pitäisi katsojana tuntea. Tasapainoa ei ole löydetty vaan tunnelma on joko tai.
Toiminta yrittää säväyttää kovasti, mutta paria irtoshokkia lukuunottamatta se ei sitä tee. Kohtaukset ovat onneksi selkeästi ohjattuja ja viihdyttäviä sellaisenaan, mutta ajoitukset ovat näiltä osin ihmeen pielessä. Kovimmat jyrinät koetaan leffan keskivaiheilla. Kunnon kliimaksi puuttuu. Turhauttavaa.
Yhteenvetona Smokin’ Acesista voisi sanoa, että se iso räjähdys puuttuu. Se ei ole täysin toivoton tapaus, mutta ei kaukana siitäkään. Useat kohtaukset jättävät miettimään, hakevatko tekijät naurua vai kyyneleitä ja pakollisten loppukäänteiden astuessa kuvioihin katsojaa ei vain enää yksinkertaisesti kiinnosta.
nimimerkki: Holster
