Curacaon ehdokasturnaus, vuosi 1962. Kilpailun tarkoituksena on saada selville kuka nousee silloisen maailmanmestarin Mikhail Botvinnikin viralliseksi haastajaksi. Lopputuloksissa kärkikolmikko koostuu ainoastaan Neuvostoliiton pelaajista. Elokuvan päähenkilö Robert Fischer (Tobey Maguire) julistaa lehdistölle venäläisten pelanneen tarkoituksella tasapelejä jotka olivat ennalta sovittuja. Fischer vastaan Neuvostoliitto. Yksi kylmän sodan tunnetuimmista symbolisista vastakkainasetteluista on valmis.
Suunnitelmat elämänkerrallisesta filmatisoinnista tulivat viimeistään ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun Fischer kuoli vuonna 2008 uudessa kotimaassaan Islannissa. Olihan ”Bobbyn” ura kaikkine käänteineen hyvinkin värikäs, sekä peliuran että yksityiselämän osalta. Itseoppineena, vaatimattomista Brooklynin oloista nousu kansakunnan ainoaksi todelliseksi toivoksi kamppailussa Neuvostoliiton ylivaltaa vastaan shakissa. Lopulta Reykjavikin 1972 MM-ottelu nostattaa nuoren amerikkalaisen kotimaassaan uutisten ykkösnimeksi ohi Watergate-skandaalien sekä muiden kuumien yhteiskunnallisten aiheiden. Syntyy globaali shakkibuumi.
Aiheen ollessa lähtökohtaisesti valtaosalle yleisöä varsin etäinen, on luonnollista keskittyä henkilöhahmojen kannattelevuuteen tapahtumien ja tarinan etenemisessä. Kultaa kalliimpi rooli tässä kohdin lankeaa Fischeriä esittävälle Maguirelle. Ajoittain hän kohtelee avustajiaan kuin rakkaita veljiä, toisinaan pahimpien riitojen keskellä hän haluaa heidän katoavan lopullisesti elämästään. Melkeinpä tärkeämpi osa roolisuorituksessa lankeaa nonverbaalisen viestinnän tulkinnassa; milloin esimerkiksi Bobbyn tyhjä katse on osoituksena eksyneisyydestä mielen harhoihin, toisinaan muistellen lapsuutta, katkerimpia tappioita, pelonsekainen pohdinta tulevasta tai jopa pieni kaipuu etäiseksi jääneen äidin luo.
Fischerin tulisen sielun neutralisoivana vastavoimana häärivät taustalla papin töistä irtautuva William Lombardy (Peter Sarsgaard) sekä eräänlaisena managerina toimiva Paul Marshall (Michael Stuhlbarg). Hahmojen olemuksessa korostuu tehtävä hillitä Fischerin arvaamattomia päähänpistoja, sekä pitää räväkimmät lausunnot medialle aisoissa. Lombardy ohjailee tilannetta papille sopivalla luontaisella rauhallisuudella, kun taas Marshall luottaa järkipuheen voimaan. Amerikkalaisen pääviholliseksi nouseva Boris Spassky (Liev Schreiber) on lähestulkoon Bobbyn vastakohta, hillitty ja käytöstavoiltaan korrekti mutta kuitenkin sopivasti samalla ylimielinen mestari.
Elokuvan voisi luulla nousevan tietynlaiseksi kulttuuriaarteeksi etenkin lajin harrastajapiireissä, harvemmin teemaa shakki kuitenkaan käsitellään 19 miljoonan dollarin budjetin edestä. Pawn Sacrifice tarjoaa toki tavallisellekin pulliaiselle elämyksiä mielenkiintoisten ja varsin erilaisten henkilöhahmojen muodossa. Maguiren suoritusta haastavan Fischerin roolissa ei voi olla mitenkään väheksymättä, päinvastoin. Kuten tosielämässäkin kävi, huomio kiinnittyy valtavirrasta kaikin tavoin poikkeavaan, kapinalliseen yksilöön, jonka kykyjä kuitenkin ihaillaan.
