Sekalainen seurakunta amerikkalaissotilaita menee kohti Gualdanacalia. Mukana on kyllästynyttä everstiä (Nick Nolte), joka näkee sodassa tilaisuuden työhönsä, herkkäluonteista kapteenia (Elias Koteas), kyynistä ja pettynyttä aliupseeria (Sean Penn) ja muita moninaisia persoonallisuuksia. He siirtyvät trooppiseen, kauniiseen maailmaan mitä tykistötuli ja lentopommitus murjoo ja kuolema korjaa satoaan.
Terrence Malickin kolmas elokuva ei ole kovinkaan selkeästi nimetty, mutta se tasapainottelee taitavasti, joskin horjahdellen henkilöpohjaisen sotakuvauksen ja eksistentialistisen miljöökuvauksen rajamaastossa. Henkilöhahmoja ei paljoa luonnehdita ja heidät itse asiassa unohdetaan täysin elokuvan puolivälissä Nick Nolten esittämän everstin ja Elias Koteasin tulkitseman kapteenin eturistiriidan päätyessä ongelman poistamiseen oikealla tavalla. Toimintaa kuvatessa Malickin ohjaus on tehokasta ja pelon pystyy näkemään. Vähän näkyvät japanilaiset sotilaat kuvataan yhtä pelästyneinä ja hämmentyneinä kuin kaikki muutkin mikä lisää humanistista otetta kerrontaan. Eksoottinen maailma on kaunis ja Malick painottaa sitä kuvaamalla kaunista, vehreää kasvistoa ja värikkäitä eläimiä joka muodostaa häkellyttävän kontrastin resuisien sotilaiden välille.
Upeudella on valitettavasti hintansa, sillä kestoa on reilut kaksi ja puoli tuntia mistä ainakin puoli tuntia on melkoisen tarpeettoman oloista. Parhaimmillaan Veteen piirretty viiva on uskomattoman kaunis tai raivokkaan kiihkeä, mutta pahimmillaan se on tuskastuttavan tylsä ja etäinen. Hyvää on silti enemmän kuin huonoa, mutta ylipitkänä ei mahdu todella koskettavien mestariteosten kerhoon.
