Ollaan synkeässä (onko muita?) tulevaisuudessa. Joukko etuoikeutettua eliittiä on kätkenyt itsensä Pyörteenä tunnetun laitteen suojiin ja heitä suojelee ja johtaa Tabernaakkeli. Se tekee heistä kuolemattomia ja sen myötä he ovat menettäneet kykynsä nukkua ja myös inhimillisyytensä ja sitä ei oppineisuus korvaa. Rikkomuksista rangaistaan vanhenemisella ja Tabernaakkelin vaikutuspiirissä onkin suuri joukko pysyvään seniliteettiin kirottuja ihmisiä ja osa taas on muuttunut apaattisiksi zombieiksi. Tabernaakkelin ulkopuolelle jääneet ovat Villejä ja heitä pitävät kurissa Hävittäjät, jotka noudattavat jylisevästi puhuvana kivipäänä esiintyvän Zardoz-jumalan käskyjä. Zardoz on käskenyt heitä tappamaan koska penis levittää siementä joka tuhoaa maan. Zardoz on kylläkin muuttanut käskyjään ja käskee Hävittäjien ottaa orjia ja viljellä viljaa, joskin siinäkin Hävittäjät ovat tappavia. Zed (Sean Connery) on vahva ja merkittävä Hävittäjä, mutta hän on sattumalta menettänyt viattomuutensa, oppinut asioita ja haluaa kostoa. Hän juonii piiloutuvansa Zardozin sisälle ja kostavansa. Kostoretki vie hänet Tabernaakkelin suojaamalle alueelle missä häntä tutkitaan ja hyödynnetään kuin eläintä Mayn (Sara Kestelman) toimesta, mutta hänen läsnäolonsa herättää suunnattomia piilotajunnan voimia ja jopa kiivaasti ‘elukan’ tuhoamista vaativa Consuela (Charlotte Rambling) huomaa löytäneensä jotain uusia piirteitä itsestään. Kaikki on tietysti ollut pirullisen Arthur Fraynin (Niall Buggy) juonittelua ja lopulta luonnollinen järjestys palaa ja kuolema tulee myös Arthurin sarkastiselle ystävälle, Friendille (John Alderton) ja se mikä oli pelastettavissa pelastuu Mayn johtaessa eloonjääneet pois Tabernaakkelin raunioista. Zed itse ei kylläkään kykene palaamaan siihen mitä oli, sillä hän on yli-ihmisenä oppinut kaiken mitä Tabernaakkeli tietää ja sellaisena ei enää kelpaa Hävittäjäksi. Kaiken lopussa on montaasi joka osoittaa maailman olevan taas tasapainossa kuolemattomuuden kauhistuutavuuden kuoltua ja vihollisten tultua rakkaiksi toisilleen ja myös kykeneviksi todistamaan sen.
John Boormanin scifi-eepos on ajoittain nerokkaan taidokasta ja ajoittain naurettavan kömpelöä tasapainottelua tahattoman koomisen hippifuturistisen dystopian ja karmaisevan tarkkaavaisen kuolemattomuusanalyysin välillä. Välissä Zardoz toikkaroi rankasti koomisen puolella ja ajoittain myös teennäisessä venyttävyydessä, mutta silti onnistuu kokonaisuus pysymään pystyssä ja olemaan myös viihdyttävä.
Sean Connery hoitaa pääroolin ja vaikka 007:n puoliautomaattinen 7,65 Walther Polizeipistol Kriminalmodell on vaihtunut Webleyn .455-kaliiberin revolveriin ja mittatilauspuku koko karvaisen ukkoruhon paljastavaan bikinimäiseen punaiseen alusasuun (tai miksi sitä nyt sanookaan) ja siistin lyhyt brittivirkamiehen letti ja sileä leuka pitkään ja ilmiselvästi maskattuun poninhäntään ja pornotähtimäisiin viiksiin on mukana silti se karisma joka teki hänestä James Bondin ja mukana on myös sitä ammattitaitoa ja arvokkuutta joka on pitänyt miehen leivässä. Zed on tarinan mukaan henkisesti ja myös ruumiillisesti yli-ihminen ja vaikka Connery ei olekaan minkään antiikin marmoripatsaan näköinen on hänessä silti peittelemätöntä miehistä karismaa ja voimaa. Zed ei vain ole ollut olosuhteissa joissa on mahdollista saada tiukasti kontrolloitu ruokavalio ja valmennus lihaksien maksimaalista näkyvyyttä varten.
Sara Kestelman hoitaa Zediä tutkivan Mayn roolin tehokkaasti, joskin hahmo jää hieman ohueksi. Charlotte Rambling tekee vahvaa työtä Zedin kiivaana vastustajana joka lopulta saatuan tämän armoilleen toteaa tulleensä juuri siksi mitä vihasi ja pelkäsi ja siitä eteenpäin on yhtä tulisesti Zedin puolella, sillä hän on herättänyt heissä kaikissa kiihkon ja elinvoiman jonka kuolemattomuus oli heistä kupannut.
John Alderton hoitaa roolinsa sarkastisena Friendinä tehokkaasti ja ilmiselvästi kuolemattomuuteensa kyllästyneenä ja Niall Buggy kaiken liikkeelle laittaneena Arthur Fraynina on harmillisen lyhytkestoinen rooli ja hän myös saa kuoleman minkä hyväksi hän on ponnistellut jo pidemmän aikaa.
Kokonaisuus on vaikeaselkoinen. Selvää on että Boormanilla on ollut selkeä kokonaiskuva elokuvasta. Yhtä selvää on että Sean Connery ottaa työnsä vakavalla otteella ja yhtä selvää on metatekstillinen merkitys: kuolemattomuus on väärin. Jotkut kohtaukset ovat pahasti ylipitkiä tai ehkä jopa korneja, mutta kokonaisuus on silti älykäs, viihdyttävä ja koherentti.
