Derek Vinyard (Norton) on lihaksikas, kalju ja sydämeensä asti natsi. Hän kuitenkin eroaa siinä, että on erittäin älykäs ja lukee mielellään asioista. Danny (Furlong) on hänen pikkuveljensä, joka saa kirjoittaa kouluaineen veljestään.
Tässä elokuvassa ei ole yhtään huonoa elementtiä. Ohjaus on vimmaista ja käsikirjoituksessa on suoraan sieluun iskevää voimaa. Asiaa ei heikennä molempien Edwardien loistavat suoritukset. Norton on enemmän kuin loistava ja Furlong on juuri sopivasti Nortonin varjossa, sillä hänen hahmonsa on nuorempi veli, jolla on hankaluuksia saada hyväksyntää.
Derek joutuu vankilaan tallattuaan mustan miehen pään katukiveystä vasten murskaksi ja
on vankilastapäästyään muuttunut. Vankilan sisään menee karski uusnatsi-kaljupää ja ulos tulee rauhallinen ja suojeleva mies, jonka hiukset eivät ole pitkät, mutta niitä on. Lisäksi tämä mies ei halua olla missään tekemisissä uusnatsien kanssa. Juonen keskuksena toimivassa esseessä kuvataan Derekin vankeutta ja menneisyyttä. Aika vankilassa muuttaa Derekiä runsaasti hänen joutuessa työskentelemään mustan kanssa, joka suhtautuu häneen ystävällisesti. Uusnatsit Derek taas näkee alhaisina nilkkeinä. Tilanne ajautuu kriisiin ja Derek joutuu raiskatuksi.
Nöyryytyksen jälkeen hän saa apua ja neuvoja odottamattomalta taholta. Sweeney (Avery Brooks), joka on opettanut häntä ja opettaa Dannya, vierailee hänen luonaan ja tämä ystävyyden ele saa Derekin miettimään pesäeroa. Ironista tässä on, että Sweeney on itse musta ja aikoinaan myös radikaali. Ulos pästyään Derek alkaa määrätietoisesti auttamaan Dannya pois uusnatsipiireistä, mutta joutuu käyttämään nyrkkejään. Inhottava Cameron (Stacy Keach), joka johtaa uusnatseja on vastenmielinen niljake, joka onneksi saa turpiinsa ja urakalla.
Veljesten välisen riidan selvittyä he irtautuvat entisestä tuhoamalla kaikki natsiesineet, mutta lopussa kuitenkin ilmenee, että yhden luopuminen väkivallasta ja vihasta ei tarkoita muiden luopumista. Loppuratkaisu on julmuudessaan vertaansa vailla uudistuneiden ja katuvien ihmisten joutuessa kärsimään.
Onneksi elokuva jättää avoimeksi ratkaisun, alkaako väkivallan ja vihan kierre uudelleen, sillä koko elokuvan keskeinen teema on vihaamisen mielettömyys. On järjetöntä tuhota muiden rakentamia asioita, kun voi rakentaa itse ja saada uusia ystäviä. Mestariteos, jonka voima ei ole paisti näyttelijöissä, vaan myös kuvauksessa ja julmassa tarinassa. Viha ei ole yksittäisen ihmisen tuhoamishalua vaan ilmassa vaanivaa halua tuhota kaikki merkityksellinen ja tärkeä.
nimimerkki: Jurpo
