Astropia herätti mielenkiintoni, vaikka en larppaaja tai nörtti olekaan. Aiheesta on tehty turhan vähän elokuvia. Nörteistä on tehty useitakin, enkä nimiä nyt viitsi mainita, koska suurin osa niistä on silkkaa kuraa. Sen sijaan larppaamisesta ja sen huvittavuudesta on tehty leffoja huomattavasti vähemmän. Tähän aiheeseen Astropia tarttuu oivallisen ivallisella asenteella.
Hildurin poikaystävä Jolli on rikollista autobisnestä harjoittava mies, joka tuomitaan vankeuteen elokuvan alussa. Miehen jouduttua vankilaan jää Hildur aivan tyhjän päälle. Hänellä ei ole töitä, kun sattumalta hän eksyy paikalliseen ”nörttiliikkeeseen”, jossa myydään kaikkea Star Trekin ja Pokemonien väliltä. Sieltä hänelle tarjotaan duunia, jonka hän ottaa vastaan, jotta voi viedä miehelleen tupakkaa vankilaan. Pian nörtit saavat Hildurin mukaan pelaamaan erilaisia roolipelejä, että nainen sitten osaa tarpeen tullen kaupata oikeita pelejä oikeille henkilöille.
Astropia tarttuu aiheessaan irvailemaan pop-kulttuurin tuoreimmille ilmiöille. Se myös parodioi loistavalla tavalla eeppisiä elokuvia. Taru Sormusten Herrasta -trilogia kuin myös monet muut genre-elokuvat saavat kuulla kunniansa, kun nörtit käyvät pelaamaan.
Koko elokuvan idea on niin hulvaton, ettei tarvitse edes olla nörtti ymmärtääkseen elokuvan hauskuutta. Läpät ovat oikeasti hyviä eivätkä tunnu väkisin väännetyiltä. Myös hyvä maku säilytetään koko keston ajan.
Näyttelijät onnistuvat hyvin. Joka ikinen nörttiä näyttelevä myös kuulostaa ja näyttää siltä. Parhaimmillaan tuntuukin, kun ohjaaja olisi kaivanut ullakolta muutaman nörtin kuvauspaikalle latelemaan mielipiteitään. Hilduria esittävä Ragnhildur Steinunn Jónsdóttir on myös omassa pinnallisessa roolissaan hyvä. Naisen kehityskaari elokuvan aikana on todella huomattava, kun alun pinnallinen minä muuttuu loppua kohden ymmärtäväisemmäksi.
Kokonaisuutena Astropia on hullunhauska kuvaus nörttien pienestä maailmasta, johon astuu missin mitat täyttävä nainen. Leffaa voi helposti suositella kaikille, jotka haluavat hyvän mielen. Tässä on aito hyväntuulen elokuva, jonka katsominen lämmittää mieltä.
