Nelonen alkoi näyttämään vuoden 2004 kesällä uusintana alusta asti 144-osaista TV-sarjaa Viiden juttu. Ensimmäisellä esityskierroksella tämä perhe- ja teinisarjan sekoitus oli jäänyt minulta väliin, mutta tämä uusintakierros vei mukanansa. Mikään erikoinen sarja tämä ei ole, mutta jokin sai minut raahautumaan TV:n äärelle tätä katsomaan ja sai minut sellaiseen tunnetilaan, mihin harva sarja pystyy. Kun Nelonen päätti uusintakierroksensa tämän vuoden alussa, niin minä kuitenkin halusin elää sarjan lumoissa, niinpä Jenkeistä lähti tilaukseen sarjan ensimmäinen tuotantokausi.
Tarina lähtee liikkeelle kuusi kuukautta myöhemmin traagisesta tapahtumasta. Salingerin sisarusviisikko menetti vanhempansa auto-onnettomuudessa ja joutuvat nyt pärjäämään omillaan. Vanhin heistä, Charlie (Matthew Fox), pala kotitaloonsa pitämään huolta pienemmistä sisaruksistaan. Nuoremmat sisarukset, Bailey (Scott Wolf), Julia (Neve Campbell), viulua vinguttava Claudia (Lacey Chabert) ja perheen kuopus, Owen-vauva, joutuvat tottumaan Charlien ojennukseen, kun hän yrittää olla sisaruksilleen jonkinlainen isähahmo. Isukki omisti myös ravintolan, jonka nimi on tyylikkäästi Salingers, jossa sisarukset viettävät myös aika paljon aikaa.
Viiden jutun ensimmäinen tuotantokausi keskittyy siihen, miten Salingerit pärjäävät ilman vanhempia. Välillä perheen sisällä vallitsee kaaos, välillä taas kaikki on oikein hyvin. Hieman ihmissuhdesotkujakin on otettu mukaan, mutta niihin syvennytään vielä enemmän seuraavalla tuotantokaudella. Tyttöystävät aiheuttavat päänsärkyä, eivätkä poikaystävät ole sen helpompia. Owenille on vaikea löytää lapsenvahtia, ehdokkaat ovat joko liian seksikkäitä tai tulevat töihin kännissä. Välillä pitää puolustaa omaa mainettaan tai muistella hienoja vanhempia, sentimentaalinen musiikki nostaa taustalla tunnelmaa. Kerran koetaan maanjäristyskin ja sen jälkiserauksia. Claudia joutuu myös todistamaan kaupan ryöstön. Myös rahapula kummittelee välillä taustalla. Elämä potkii pahasti Salingereita ja heidän tuttujaan päähän, mutta lopulta aina aurinko paistaa ja kaikilla on mukavaa. Jos aika käy pitkäksi voi sarjan juonikuvioiden ohella pelata “bongaa Owen” tai “bongaa perheen Thurber-koira” -pelejä. Tuossa valotusta ensimmäisen tuotantokauden tapahtumista.
Jaksoista erikoismaininnan saa Kiitospäivä-jakso, jossa sisarukset tapaavat juoppokuskin, joka aiheutti heidän vanhempiensa kuoleman. Tuo jakso on kaikessa kliseisyydessään, ylisentimentaalisuudessaan, siirappisuudessaan ja fiilistelyssään yksi sarjan parhaista jaksoista. Vaikka sarja mielestäni parani myöhemmillä kausilla, niin tässäkin on mukana todella hyviä jaksoja.
Yksi sarjan vahvimmista puolista on sen loistavat näyttelijät ja vahvat, aidonoloiset henkilöhahmot. Heitä uskoisi oikeiksi sisaruksiksi, välillä unohtuu katsovansa oikeiden näyttelijöiden työtä, sillä sarjan tähdet ovat niin luontevia rooleissaan. Näyttelijöiden kemiat loksahtavat täydellisesti paikoilleen, vaikka näyttelijät eivät itse olekaan parasta mestariluokkaa, vaikka hyviä ovatkin. Matthew Fox, Scott Wolf, tässä läpimurtonsa tekevä Neve Campbell ja lahjakas Lacey Chabert eivät ole päässeet pahemmin loistamaan elokuvarintamalla (Neveä lukuun ottamatta, vaikka ei hänkään mitään erikoista roolisuoritusta ole valkokankailla tehnyt), mutta tässä sarjassa he ovat todella hyviä. Wolf sai myöhemmissä kausissa vähän ärsyttäviä piirteitä, mutta näissä jaksoissa hän on vielä hyvä ja siedettävä. Charlien tyttöystävää ja Owenin lastenvahtia esittävä Paula Devicq on myös hyvä, ja samaa voi sanoa Baileyn kaveria, Williä, näyttelevästä Scott Grimesistä, josta voisi tämän mukaan tulla hyvä koomikko.
Viiden juttu on hyvin lämminhenkinen sarja, mikä on yksi niistä syistä, miksi tämä kolahtaa minuun. Ihmiset ovat mukavia toisilleen ja muista välitetään, mukavaa, että tällaista näkee edes televisiossa. Kliseitä on tietysti mukana ja meno on usein todella sentimentaalista. Kuitenkin tässä on jotain, joka saa katsojan pysymään ruudun äärellä. Tässä on mukana myös elämänmakuista ilmapiiriä enemmän kuin useissa muissa ns. teinisarjoissa. Monet katsojat ovat myös kohdanneet varmasti samanlaisia ongelmia kuin Salingerit. Sarja käsittelee noita asioita tietysti hyvin amerikkalaisesti, mutta kuitenkin ihan uskottavasti. Viiden juttu on siis laadukasta perheviihdettä. Kaikkiin katsojiin tämä tuskin kolahtaa yhtä hyvin kuin minuun. Minä saan revittyä tästä paljon irti ja tämä on ensimmäisiä sarjoja, joita on tullut oikein kunnolla fanitettua. Jos laadukkaat draamasarjat kelpaavat, niin kannattaa kuitenkin tutustua. Tosin vain tosifanien kannattaa tähän DVD-painokseen sijoittaa rahojaan.
Nippelitietoa tähän väliin: Sarja muuten voitti Golden Globen vuonna 1996 parhaasta draamasarjasta. Mielestäni myös useat uudemmat TV-sarjat ovat ottaneet vaikutteita tästä (mm. Everwood). Tuotantokausia tehtiin yhteensä 6 vuosina 1994-2000.
Tästä ei varmaankaan ole muuta julkaisua kuin tämä R1, joka on laadultaan ihan hyvä. Mukana on ekstrojakin, jotka kuitenkin koostuvaat kauheista näyttelijöiden ja sarjan tekijöiden hehkutuksista. Kommentiraitaakin löytyy kolmen jakson verran. Paketti sisältää viisi levyä, nuo mainitsemani ekstrat sekä kaikki ensimmäisen tuotantokauden 22 jaksoa, eli 16 tuntia, eli 960 minuuttia Viiden juttua. Mitään tekstejä ei paketista löydy, mutta minäkin pärjäsin heikohkoilla englannintaidoillani mukana, että kaikkien tosifanien kannattaa tutustua. Jos sarja ei ole tuttu, niin kannattaa miettiä vähän aikaa.
