Upeaa! Upeaa! Hus, Hollykylän spektaakkelit ja rahantaonta-juonet. Kyllä Ruotsissakin osataan. Uskomattoman hyvä homma, jossa normaalista arjesta revitään ääneen asti naurattavaa huumoria. Tilanteet ja käänteet ovat jo hiukan elämäänähneelle hyvinkin tutun oloisia. Leffassa raotetaan huoletta asioita, jotka normaalielämässä ovat jonkinlaisia tabuja. Jokainen, joka joskus on törmännyt leffan esittämiin juttuihin voi vapautua ja todeta, että eihän mikään oikeastaan ole niin vakavaa.
Vauhtia piisaa ja kameralla leikitellään. Tarina ja ainakin tähän sohvaperunaan iskevä huumori kestää loppuun asti. Hommasta ei ole moitteen sanaa sanottavana ja tahdomme lisää tällaista. Tässä on jotain sellaista elämän makua, jota Hollykylän tähtitehdas ei pysty tarjoamaan. Hollyleffat ovat keitoksia, jotka maistuvat erilaiselta. Hyviä ruokia voi olla tietty useampia ja mikään ei sulje pois toista.
Jalla! Jalla! :ssa tutkaillaan kahden n. kolmikymppisen kaveruksen elämää. Hemmot työskentelevät “kaupungin hommissa”. Toista kaverusta alkaa vaivaamaan parisuhteessaan impotenttius. Tästä revitään jos jonkinnäköistä huumoria irti. Toinen Libanonin sukujuuret omaava kaveri yritetään pakkonaittaa samaa etnistä alkuperää olevan naisen kanssa perheensä ja sukulaistensa taholta.
Leffa osuu juuri oikeaan saumaan. Arabien eloa “vieraassa” maassa, meille tutuissa ympyröissä raotetaan kaikelle kansalle. Libanonilaisen yhteisön tapa käsitellä asioita huvittava, mutta kaikki tuntuu olevan kuitenkin omalla tavallaan loogista. Libanonilaislähtöinen ohjaaja saa väännettyä huumoria kaikelta kantilta.
Jos hollytuuba kyllästyttää hetkellisesti ja olet loistavan “arki”-huumorin ystävä niin älä epäile sekunttiakaan tarttua tähän leffaan. Leffa veti Ruotsissa vuoden aikana teattereihin 750.000 katsojaa, joten meneehän tämä ainakin naapurimaassa porukkaan kuin häkä.
