The Eye 2 ei ole aivan suoranainen jatko-osa edeltäjäänsä nähden. Leffassa ei nähdä ykkösestä tuttua sokeaa päähenkilöä, joka sai näönpalauttamisleikkauksessa kuolleen ihmisen sarveiskalvot ja näin kyvyn nähdä henkiä käppäilemässä keskuudessamme. Yhdistävänä tekijänä on kumminkin tuo näkeminen, mutta tarina ja päähenkilö on täysin eri.
Tässä tapauksessa päähenkilö on Yuen Chi-Kei, joka on kokenut onnettoman suhteen ja päätyy yrittämään itsemurhaa huonoin tuloksin (tai siis hyvin, jos tarkemmin ajatellaan). Nainen saadaan heräteltyä henkiin, mutta kuoleman porteilla käynnistä jää kyky nähdä kuolleita. Eikä tässä vielä kaikki, nainen on myös raskaana ja isä on tottakai tuo huonosti päättyneen suhteen toinen osapuoli. Viisas mies kertoo leffassa että ihminen on herkimmillään näkemään henkiä kahdessa elämänvaiheessa: a.) kun on käynyt lähellä kuolemaa b.) kun on raskaana. Yuen Chi-Keilla täyttyy molemmat ehdot, joten ei ole ihme että kontakteja syntyy myös muihin kuin eläviin. Kaikella näkemisellä on lopulta myös tarkoitus ja tiettyihin henkiin useammin törmäämisellä myös.
Pläjäys onnistuu säikäyttämään pari kertaa melko perinpohjaisesti, mutta useita kertoja säikäytyskohdat menevät ohi. Ne eivät olleet niin tehokkaita visuaalisesti. Ehkä leffaa olisi kannattanut katsoa kunnon äänenvoimakkuudella (ei vain voinut), jolloin hyvin rakennettu äänimaailma olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa. Kyllä ne vaan aasiassa osaa vääntää näitä psykologisia kauhuleffoja. Tässäkään tapauksessa veri ei tirsku, mutta kauhua piisaa.
Lähikuvat ovat tehokkaita kun ei tiedä kuvan muuttuessa laajemmaksi että mitä pelottavaa kuvioon on ilmestynyt. Myös kuvarajaukset on jännittäviä. Useisiin lähikuviin on jätetty liikaakin tyhjää, jolloin kuvaan odottaa väkisinkin ilmestyvän jonkun sitä tasapainottamaan, ja katsojaa pelästyttämään. Leffa onnistuu pitämään näin myös visuaalisin keinoin jännityksen yllä herkeämättä.
Lopussa ehkä selitellään piirun verran liikaa ja happyendit ovat tällaiselle lajityypille joskus oudon tuntuisia. Jäähän niistä kumminkin hyvä mieli ja uskaltaa mennä yöllä nukkumaan, koska kyseessä ei lopulta ollutkaan niin paha asia vaikka se tuntuikin pelottavalta.
Aasialainen trilleri/kauhugenre jaksaa tuottaa näitä keskitason yläpuolelle ainakin omassa asteikossani meneviä pläjäyksiä. Kyseessä ei ole aivan mestariteos, mutta kaikinpuolin hyvä jännittävä leffa. Ohjaajilla lienee joku erityinen suhde hisseihin, koska ykkösen tapaan tässäkin nähdään hississä varsin jännä kohta. Todetaan vielä kuitenkin loppuun että se alkuperäinen The Eye oli kyllä piirun verran pelottavampi.
